perjantai 9. joulukuuta 2016

Talvikoti, vuokrakämppä, asunto

Vuokrasimme talveksi kodin Orange Costalta.
Sama firma, joka viime talvena näytti näitä asuntoja meille.
Ystävällinen palvelu, luotettavan oloinen juttu.

Kämppä on aivan meren rannassa, Avenida Papa Luna 25, Peniscola.
Samassa taloyhtiössä on myös paikallispoliisi, joten vaikuttaa turvalliselta paikalta.
Edessä Välimeri, takana luonnonsuojelualue.
2 makuuhuonetta + keittiö + olohuone + kylppäri (ammeella) + siivoushuone. Autopaikka.
300€/kuukausi + sähkö.
Sähkö on kallista Espanjassa ja toimisto laskuttaa meitä kulutuksen mukaan.
Se tarkoittaa meidän ensimmäisen kuun kulutuksella vajaan 100€/kk.
Netti asennettiin (asennus 90,75€) ja kuukausimaksu 26,50€.

Kämppä on kalustettu ja varustettu.
Pyytäessä saa lisää, kuten kahvinkeittimen.
Tosin olemme nyt hankkineet joitain elämää helpottavia tai mukavoittavia tarvikkeita, kuten terävän keittiöveitsen ja puisen paistinlastan, kynttilöitä ja lakritsia ;)

Kivilattiat, kiviseinät - melko viileää suomalaiseen tottumukseen, mutta villasukilla ja poncholla pärjäilee illatkin.

Tässä muutamia kuvia kotinurkista:
Olohuoneesta terassille
Olohuone


Olohuone + keittiön "luukku"
Keittiö


Ronja ja Ronjan pöllö, peti ja luu

"Etupihalla"

Kuu ja tähdet vilkuttaa terassille (kuva juuri ennen pimeää)



Postilaatikot näyttävät unohdetuilta ja sovimmekin, että postimme menee välitystoimistolle, josta voimme noutaa ne aina tarpeen tullen.
Osoitteemme näyttää siis tältä:
Viajes Orange / Anne ja Juha Teijula
C/La Cova n°1, local 4 y 5
12598 Peniscola

Espana

Lajittelun kanssa on miettimistä, niin eri lailla nämä sen tekevät. Kaikki tölkit ja pullot materiaaliin katsomatta samaan laatikkoon. Paperi ja pahvi omaansa. Muu on sekalaista. Näin ainakin tässä taloyhtiössä.

Kaupassa on hankala löytää etsimäänsä tai oman maun mukaista - mutta kerran opittuaan, se muuttuu jo aivan helpoksi. Löytyy maidot, kahvit, suklaat, munat, nakit, tonnikalat, voi, juusto, kerma, perunat, kreikkalainen jogurtti, kalapihvit, gordon bleut ja muu. Tilliä en ole löytänyt, vielä. Ja jouluun päin mennessä haluaisin löytää lanttuja - lanttulaatikkoa varten.

torstai 17. marraskuuta 2016

Yhteenveto matkasta halki Euroopan 2016

Korppoosta Peniscolaan:

Perjantai 4.11. Viimeiset pakkaukset, käynti firmassa ja sen sellaiset. Ajo Paimioon, muutama hoidettava asia ja siskon luo lepäämään.

Lauantai 5.11. Tankkaus ja ystävän kanssa kaffepaussi vielä Paimiossa. Ajo Vuosaareen kylmässä kevyessä pakkaskelissä auringon paistaessa. Tankki täyteen vielä Helsingissä.
Ajo laivaan, sauna ja ruokailu.

Sunnuntai 6.11. Meripäivä - keinuva laiva, ruokailua, saunaa ja poreammetta.

Maanantai 7.11. Aamulla katselimme kun laiva saapui Travemunden satamaan. Ajo ulos laivasta, Saksan teitä etelää kohti. Tankattiin. Söimme Burger Kingissä moottoritien varrella ja ostin uuden kartan. Lumipyry iski iltapäivällä ja pysähdyimme Hubertus-pensionaattiin. Söimme ja joimme hyvin, nukuimme vielä paremmin.

Tiistai 8.11. Matka jatkuu Luxemburgin kautta Ranskaan. Tankkaus ja pikkupuodin ranskalaispainotteiset täytetyt patongit evääksi. Moottoritiemaksut alkoivat Nancysta. Yöpyminen IBIS Budgetissa Lyonissa ja ruokailu naapuriravintolassa.

Keskiviikko 9.11. Aamiaiseksi Ibiksessä croissantteja ja maitokahvia, lumisateen saattelemana taas tien päälle. Tankkausta ja moottoritiemaksuja. Ei muistikuvaa syömisestä, mutta ajoissa iltapäivällä Narbonnessa - pikku päiväunet ja ulos syömään. Yöpyminen IBIS Budgetissa.

Torstai 10.11. Aurinkoinen ajo, tankkaus, hampurilaisateria, moottoritiemaksuja. Rajan ylitys ja moottoriin lisätty öljyä Barcelonan kiepeillä. Klo 13.30 perillä!

Yhteenveto:
Finnlines (parempi hytti, auto, koira, ruokailupaketit) 890€
Bensaa kului 326litraa, joka maksoi 458€.
Moottoritiemaksuja maksettiin Ranskaan 52,30€ ja Espanjaan 37,35€ eli yhteensä 89,65€
Yöpymiset eli 3 yötä hotelleissa 240€
Ruokailujen hinnoista matkalla en pitänyt kirjaa.
Summa summarum, halpaa tuo ei ole. Kiinnostavaa, raskasta ja hurjaa - kyllä.
Ja ainoa tapa saada auto, koira ja ihmiset talveksi Espanjaan on vain lähteä.

torstai 10. marraskuuta 2016

Loppumatka - perillepääsy 10.11.2016

Narbonnessa oli mukava yöpyä ja syödä aamiaiseksi croissantteja marmeladilla, huuhtoen café lattella alas. Niin tuntuu franskalaiselta, niin franskalaiselta.

Ajelu oli jo mukavaa, aurinkoa ja upeita maisemia. Rajan ylitys helppo, vaikka siellä olikin jokin isompi ratsia meneillään. Meitä ei siis pysäytetty, mutta hiljaa ajaessamme ohi, ajattelin väistämättä että "ou shit" jos meidän pitäisi purkaa auto tuohon tienpenkkaan. En tiedä miten ihmeessä olisimme saaneet tavarat takaisin autoon... sen verran piukka pakkaus oli alunperin.
(muistiinpano itselle: muista tämä!)

Kiinteistövälittäjän luokse ehdimme juuri ennen päivän siestaa ja saimme avaimet talvikotiin.
Huomionarvoinen muistiinpano itselle: takuuraha on syytä olla käteisenä, jotta sisäänkirjautuminen sujuu mallikkaasti.

Uupuneina matkasta, uupuneina paikan vaihdosta ja uupuneina ajamisesta raahasimme tavarat autosta, petasimme lakanat sänkyyn ja heittäydyimme päiväunille.
Ensi töiksi nokosten jälkeen piti lähteä kauppaan: kahvia!

Muuten vain tuijottelemme kämppää, maisemia, toisiamme. Onhan Peniscolan kaupunki/kylä jo tuttu viime vuodelta, mutta nyt on erilainen asumismuoto ja olo.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Vielä matkalla

Havaintoja tähän astisesta reissusta:
Varasimme Finnlinesille koiranmentävän paremman hytin, ruokapaketit ja vielä ylimääräisen yön su-ma väliseksi yöksi. Hytti oli hyvä, ikkunat menosuuntaan ja sivulle. 
Koira oli pissimättä ja kakkimatta koko liikkeelläolon ajan, mikä oli huolestuttavaa. Mutta vihdoin sitten sekin hoitui.
Ruoka oli hyvää, vain sunnuntaiaamun syömisestä ei meinannut tulla mitään, kun laiva keinui huonossa kelissä tuulessa ja lumisateessa niin, että olin lievästi pahoinvoiva.
Aamuinen lähtö oli helppo ja sujuva.

Siiten loppui sujuvuus. Tietöitä, kylmyyttä ja lopuksi lumipyryalue jossain ennen Luxemburgia. Leveät kesärenkaat ei aivan toimi siinä lystissä, joten kyselimme yösijaa. 20 minuuttia eteenpäin ja löydätte "Pension". Kiva, sinne siis.

Majatalo oli herttainen saksalaispytinki Hubertus Pensionat & restaurang jossakin, rekkaparkki vierellä. Olutta ja metsästäjänleikettä ja kokonaisena paistettu kala iltapalaksi ja väsyneenä huoneeseen. Vain kun kello oli vasta hippasen yli seitsemän, niin aivan unten maille ei voinut. Vähän nettiä ja iltamyssyksi käytiin vielä kaffella ja konjakilla. Kahdeksan jälkeen ei enää silmät avoinna pysyneet ja kaivauduimme superpaksujen peittojen alle kuorsaamaan. 


Aamu valkeni hiukan selkeämpänä, joten tukevan aamiaisen jäljiltä matkaan taas. Tietöitä, mutkia, Luxemburgin läpiajoa, vesisadetta, tylsää, raskasta ja päätös jäädä Lyoniin Ranskaan.
Minä en ole tykännyt kyseisestä paikasta vielä koskaan, eikä tämä kerta tehnyt poikkeusta.

Ibis hotelli täynnä. Novotel (tai sinnepäin) täynnä. Montakos hotellia tällä alueella on, kysyi isäntä respalta ja vastaus: 3. Seuraava oli F1-ketjun hotelli, josta otettiin huone ajattelematta nokkaa pidemmälle (44€). Huoneeseen ja voipaska! Mikä läävä. Haisi pahalle (kuselle ja vanhalle röökille), oli likainen, rikkinäisiä asioita, kylmä kuin jääkaappi, kaikki epämääräiset äänet kuului läpi, turvattoman oloinen ja Ronjakoira aivan hermostunut. EIEIEIEI! 

Pieni kävely alueella selvitti, että oli vielä Ibis budget, siis neljäs majapaikka. Sieltä huone, kiitos. F1:stä ei saanut rahoja takaisin, kun ovikoodi oli käytetty eli huone käytetty,  mutta se oli pikkuraha verrattuna siihen, ettei olis nukkunut kunnolla tai että autolle/matkatavaroille olisi sattunut jotain.

Aamulla alkoi sataa. LUNTA. Lyonissa ja siitä 100km alaspäin. Järkyttävää ajoa, silmät ja persus aivan loppu jo kättelyssä. Kuitenkin nähtyämme vilauksen Välimerestä alkoi kelikin olemaan jo mukava, aurinkoinen, lämpenevä.



Ibis budget Narbonnessa levähdyksen paikaksi, lähiravintolasta ribsit ja kanahampurilaisateria, pikku päiväunet ja nyt kohta oikeille unille, jotta huomenna ajetaan talvikotiin asti, Peñíscolaan, josta kaveri käytti ylihauskaa nimitystä: Pepsipippeli 😂


perjantai 4. marraskuuta 2016

Talvi tuli tänäkin vuonna

Syksyn tullen mietimme taas retkeä kohti etelä-Eurooppaa. Kohteena sama paikka kuin viime talvena, Peñíscola, Espanja. Syksyn edetessä laitettiin varaukset vetämään. Talven tullen mennään!

Tällä kertaa olemme laittaneet asuntoauton myyntiin ja hankkineet kaikkien vanhojen romujen (avoauto, harrikka, pari klassikkomopoa) tilalle 2-paikkaisen mustan Mersun. Se on klassikkoajalta, vuodelta -90 ja niin pähee. Siihen mahtuu me ja koira, siinä on nahkapenkit ja matala murina. Takaluukku on pieni, avoauto kun on. Mutta sillä me lähdetään taittamaan matkaa: me, koira, valurautapaistinpannu ja kahvikuppi (ja vähän muita tavaroita).

Asuminen järjestyy kerrostaloasunnossa, jota kävimme viime talvena katsomassa. Camping Edenin vieressä, sen samaisen luonnonsuojelualueen edessä, meren äärellä. Tällä kertaa siis meillä on makuuhuoneet, kylpyamme, keittiö, olohuone ja parveke. Saa nähdä miten viihdymme.

Tosiaan, siskoni kolmekymppisten synttäreiden ja majatalon asiakastilanteen perusteella päätimme lähteä matkaan pyhäinpäivänä 5.11. Finnlinesilla Helsingistä Travemündeen. Tosin, talvi täällä eteläisessä Suomessa tuli yllättämään hiukan ajoissa, joten leveät kesärenkaat avomersun alla on pikkuinen haaste siirtymisessä kotoa Vuosaaren satamaan Helsinkiin. On kylmää, on liukastakin, on todellakin aika päästä matkaan.

Matkasuunnitelmakin on kerrankin tehtynä!
Kotisaaresta lähdemme perjantaina. Helsinki jää taakse lauantaina. Sunnuntain olemme merellä. Maanantaiaamuna ajamme Travemündesta Ranskaan, ehkä Metziin. Tiistaina olemme illalla toivon mukaan jo Avignonissa, eteläisessä Ranskassa. Ja keskiviikkona on tarkoitus olla ajoissa Peñíscolassa hakemassa toimistosta avaimet talvikotiin. Ja torstaina on jo Peñíscola rantakadun iAvantissa tapas-ilta!

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Paluu halki Euroopan - päivä 5 (7.3.2016)


Aamu valkeni noin ajomielessä melko jännittävänä kesärenkaille, mutta katselumielessä huikean kauniina!

Ajoaikaa vajaat 5 tuntia Travemündeen, hissunkissun lähdetään etenemään.

...ja Travemündeen saavuimmekin ennen kolmea, eli 12 tuntia ennen laivan lähtöä. Laivassa isäntä säntäsi suoraan saunaan ja minä jäin koiran seuraksi hyttiin.
Muut tarinat saa odottaa muuta aikaa kuin klo 2 yöllä... Nyt sänkyyn ja unta kaaliin.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Paluu halki Euroopan - päivä 4 (6.3.2016)

Keskimäärin karmivaa.

Viime yönä satoi räntälunta vaakatasossa, lämpötila ulkona laski lähelle nollaa ollen aamulla +2. 

Shulzbachtalin saniteettitilat on aivan jees, lämpimät ja siistit, joten kävin kunnon kuumassa suihkussa aamulla (ei pelkkää Enjo-pyyhkeilyä ja pikahuuhdontaa). Sen sijaan maksupuoli on hiukka kovanpuoleinen: maksettiin Camping chequella (16€), mutta lisäksi tuli turistivero 5€ ja 2 tunnin netti 4€. 

Muuten oltiin taas tien päällä jo ennen yhdeksää.
Ja keli on ollut luminen, räntäinen, sateinen, pilvinen, surkea. Etelä-Saksassa lumisohjoa, välissä parempaa vain pahentuakseen lumimössötuiskuksi ylempänä. Onni kuitenkin, että leiripaikalla on tyyntä ja sateetonta, tosin kylmää. Juha sai hankittua (vihdoin) digitaalisen ulko- ja sisälämpömittarin, jota onkin koko reissun ajan etsitty ja se näyttää 8,2 astetta ulkoa. Kaasulämmitys sen sijaan pitää matka-automme sisätilat suloisen parinkymmenen asteen lämmössä.

Olemme siis Hoff Biggenissä Attendornissa Saksassa. Aivan mäen päällä jälleen ylhäisessä yksinäisyydessä komeiden maisemien ja miljoonien pupujusssien ympäröimänä. 
Saapuessa kello näyttää puolta kolmea ja koiran ulkoilutuksen jälkeen menemme alueen toiseen päähän, ehkä kilometrin matkan ravintolaan. Sitä pitää vanhempi rouvashenkilö, joka puhuu hyvin paljon vain ja ainoastaan saksaa, jota me emme ymmärrä piiruakaan. Hän hymyilee myös yhtä paljon ja touhuaa äidillisesti ja ruoka on hyvää, joten wienerschnitzel odottaa! 

Huomenna tarvitsee ajaa karvan alle 500km Travemünden rantaan odottamaan laivamatkaa Suomeen. Laiva lähtee yöllä klo 03:00 ja lastaus aloitettaneen puolenyön tienoilla, tosin camperit viimeisten joukoissa. Niinpä siinä on palaa purtavaksi, että pysymme hereillä... Ei nettiä, ei sähköä (paitti oma agrikaattimme). 
No, kökötys kuitenkin palkitaan: laivassa odottaa sentääs sauna.

Olemme jo kovin lähellä kotia, vaikka monta kertaa on ajateltu kääntyä takaisin Peñíscolaan. Ja seuraavalta reissulta ei tulla näin aikaiseen Suomeen, lumisateiden PITÄÄ olla ohi koko Euroopasta! 
En tosin tiiä pitääkö sitten kohdistaa paluu vasta kesäkuulle?

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Paluu halki Euroopan - päivä 3 (5.3.2016)

Aamu valkeni taas ilman sadetta ja tuulta, itse asiassa aurinkolasit piti laittaa nokalle.

Lyonista voisi seuraavan kerran kokeilla ajaa viistoon kohti Besançonia, normaalia valtatietä. Mutta tänään suikkasimme taas moottoritielle kohti pohjoista ja ennen Dijonia itäänpäin. Maisemat on tasaantuneet rämeiköiksi, pelloiksi, metsiksi ja pikkukaupungeiksi. Matka taittuu reippaasti ja koira makoilee sängyllä umpiunessa. Ehkä lauantaipäivä tekee sen, että rekkoja on huomattavasti vähemmän. Toisaalta liikennemäärät on Lyonin ja Beaunen välillä voimakasta, Beaunen kohdilta moottoritie haarautuu Pariisiin menijöihin ja meihin muihin. Me muut olemme vähemmistönä, kaikki tahtovat kaiketi Pariisiin ja Nancyyn.

Rajan ylitys Saksaan meni huomaamatta tai lähes. Oli siinä se rajajoki, mutta ei minkäänmoista rajavalvonnan tapaistakaan.

Näin iltapäiväksi keli viileni ja pilvistyi, mutta muuten aivan oolrait. Matkanteko myös maistui mukavalle, joten mikäpä tässä kuljeskellessa. Maisemat parani entisestään tullessa näille viininviljelyalueille, kumpuilevaa ja vihreää.

Sulzburg on piskuinen, kapeakatuinen ja herttainen saksalaiskylä melkoisen lähellä Ranskan ja Saksan etelärajaa. Respa leirintään suljettuna 13-15 ja me kiskottiin ovea vartin vajaa kaksi.... Mikä onni, hyvä syy mennä läheiseen pubiin syömään tukevasti metsästäjänleikettä ja paistettua kalaa sekä nappaamaan saksalainen tuoppi kylmää olutta. Kolmen aikaan leiriytyminen mahat pullottaen, Ronjan kanssa viinitarhojen väliin kävelylle ja nettikin lähti päälle. 
Huomenna jatkamme Saksassa, tuntuu jo vähän kuin kotona olisi.

Paluu halki Euroopan - päivä 2 (4.3.2016)

Ajelua pitkin Ranskaa, jossa huoltoasemilla Wünderbaumien hajukuusien sijasta roikkuu myynnissä nättejä kangaspusseja täytteenään tuoksuvia laventelinkukkia. Ah, ihanaa, ostin mukaan muutaman.

Maisema on komeita edelleen, aivan upeita. Lumihuippuisia vuoria, valtavia peltoja, hevosaitauksia, linnoja ja ränsistyviä linnoituksia, metsää ja maalaistorppia laidunmaineen. Kyliä kirkkoineen, kivitaloineen ja omine puuhineen. On hetkittäin myös rekkaparkkeja ja teollisuusalueita. Jotain käyräsarvisia pukkeja tiellä. Vain Välimeri ja sen rannat on jääneet taakse Montpellierin jälkeen.

Moottoritiemaksut: Narbonnesta Montpellieriin 13,60€ ja Montpellieristä Lyoniin 39,50€.

Iltapäiväksi ehdimme Lyoniin, Camping Indigoon. Pari kylmää olutta jääkaapista huuhdellaksemme matkapölyt kurkusta. Illan himmetessä alkoi vettä sataa taas ja me menimme Ibis-hotellin tunnelmalliseen ravintolaan, jossa takkatuli rätisi ja patongit oli hyllyllä suurissa laatikoissa, herkuttelemaan eilisen 13-v kihlajaispäivän kunniaksi, koira mukana tottakai. Mielettömän hyvät eväät (isännälle pihvi ja emännälle pasta), eikä pahaa ollut jälkkäriksi otetut lämmin suklaakakku ja jäädytetty tryffelijuttu marjahillolla.

Paluu halki Euroopan - päivä 1 (3.3.2016)

Viimeisenä iltana mentiin niin ajoissa maate ja ehkä oli pientä matkakuumetta ilmassa, sillä puoli seitsemän aikaan kun Ryti tuli hakee Ronjaa pitkälle kävelylle, olin jo kaffekupin kanssa valmiudessa. 

Aamu Peñíscolan Camping Edenissä sai ihan hassut mittasuhteet. Meitä kävi kättelemässä ja matkaa toivottamassa sen miljoona ihmistä. Kaikki naapurit, saksalaiset ja svenskat, sveitsiläiset ja hollanderit, kaikki kaverit, joitten kanssa on rupateltu kielillä tai elekielillä saapuivat pulisemaan ja halaamaan, toivottamaan turvallista matkaa. Ja tietty meijän "omat suomalaiset".

Lähdimme puoli kymmenen tienoilla maantien päälle ja pysähdyimme tankille heti siinä Benicarlon ja Vinaroksen kulmilla. Ihana papparainen rouvansa kanssa pitivät huoltoasemaa ja olivat kovin juttutuulella: Minne te menette, kuinka pitkä matka, kauanko olette olleet, mikä koira, tyttö vai poika, minkä ikäinen, ompa kaunis, jääkää Espanjaan, älkää lähtekö, kai te tulette takaisin....
Ja täytyy sanoa, että olishan sitä vielä voinut jäädäkin.

Maantie alkoi maistua jotain 50-100km ajettuamme. Menemisen meininkiin pääsi taas kiinni ja liki neljän kuukauden tauon jälkeen silmät kiilui, kun löysimme moottoritien kupeesta Burger Kingin. Paitti että se maistui perin nuivalta, vaikkakin samalta kai kuin ennenkin ja sai voimaan pahoin, kuten ennenkin.

Päätimme ajaa maksullisia moottoriteitä. Niiden käyttö on suht yksinkertaista, ajat luukulle ja otat tiketin. Jatkat matkaa kunnes tulee maksupiste, jossa lykkäät tiketin koneeseen ja sen perään luottokortin (tunnuslukuja ei tarvitse naputella). Kortti ja kuitti mukaan, portti aukeaa ja tie on taas auki.
Moottoritielle mennessä on tikettipaikat ja poistuvissa liittymissä maksupaikat.
Simppeliä ja selkeää, kunnes yksi kerta se hemmetin tiketti "ei ole voimassa" eli ei toimi maksupaikalla. No, HELPPI-nappia ja ranskanenglannin ymmärryskurssi, täti tahtoi meidän laittavan tiketin eri koloon, jossa on sininen valo. Ilmeisesti jonkunlainen kamerasysteemi, sillä sitten kun täti puhelimessa oli pyytänyt molemmat puolet tiketistä, saatiin maksaa ja portit aukenivat myös meille.

Useassa paikassa maksullisen vierellä menee myös tavallinen valtatie, mutta rekkaletkat on melkoisia ja hetkittäin ajautuu turhan hitaille ja kierteleville teille. Ehkäpä seuraavan kerran ajellaan pitkämielisemmin niitä pitkin, kuka tietää.

Espanjan ja Ranskan rajalla on huikeet maisemat, jyrkät rinteet ja ruuhkaa. Poliiseja, tulli-ihmisiä, kameravalvontaa ja autot ajelutetaan neljältä kaistalta vain yhdelle. Tiukkoja tuijotuksia, mutta ei pysäytyksiä. 

Ekan päivän moottoritiemaksut: Peñíscolasta Barcelonaan maksoi 23,10€ ja Barcelonasta Ranskan rajalle 14,25€. Ranskan puolella rajalta Narbonneen 13,10€.

Narbonnessa majoituttiin La Nautique-campingiin. Satoi ja vihmoi. Harvalukuinen matkailijaporukka meidät mukaanlukien pysyi sisätiloissa. Kokkailtiin ja nyhjäiltiin. Aamu sen sijaan valkeni aurinkoisena ja upeana, jolloin oli mahtavaa käpytellä viereisen järven rantaan koiran kanssa, antaa Ronjalle vähän vapaata ja tuijotella jotain vaaleanpunanaamaisia joutsenenoloisia lintuja ja taustalla siintävää linnoitusta. Kunnon tujaukset kaffetta koneeseen, kamat kasaan ja luukut kiinni, matka jatkukoon!

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Kotimatka suunniteltu!

Nyt alkaa olemaan aika suunnitella paluu Suomeen.

Varasimme laivamatkan 8.3.2016 aamuyöllä Travemundesta Helsinkiin ja on Suomessa aamulla 9.3. Pari yötä siinä on lusittava, toivotaan mukavaa matkaa ja sujuvaa pakkausta Saksan päässä.

Mutta ennenkuin olemme Finnlinesin laivassa, pitää ajaa halki Euroopan ja jokunen kerta yöpyäkin matkalla. Josko tällä kertaa otetaan ja suunnitellaan hiukan, eikä mennä aivan tuuliviirin lailla kuten yleensä.

Matkaa kertyy noin 2200km. Ja sopiva päivämatka on 400-500km, jotta ehtii pysähdellä haukkaamassa jotain ja pissattamassa koiraa ja seuraavaan yöpaikkaan ennen pimeän tuloa.

Peniscolasta Narbonneen on 470km ja ajoaikaa 4 tuntia 43minuuttia Googlemapsin kertomana.

Tästä siis ensin Narbonneen Ranskaan. Siellä on kuulemma ison tien varrella kiva leirintäalue: Camping La Nautique omilla vessoilla ja suihkuilla.

Narbonne-Lyon väli on 390km ja ajoaika 3 tuntia 30 minuuttia.

Siitä jatketaan jo tuttuun Lyonin kaupunkiin ja Camping Indigoon. Camping Indigo Lyon. Siellä on ihan mukavat oltavat, netti surkea tai olematon, mutta ilmainen.

Lyon-Freiburg 438km ja se ottaa vajaan 4 tuntia.

Siirtymä Saksan puolelle. Saimme vinkkinä kaupungin nimeltä Freiburg. Siellä jälleen lähellä moottoritien liittymää Breisgau-Camping am Silbersee.
Muokkaus: aiomme kuitenkin siihen Shulzburgin leirintään, jossa olimme jo tullessa, mikähän sen nimi oli.... koska siellä käy campingchequet.

430km Freiburgista Attendorniin kestää 4 tuntia.

Tulomatkalla pysähdyimme Attendornissa leirintäalueella nimeltä Hoff Biggen. Sinne siis uudelleen. Toivotaan parempaa keliä kuin syksyllä oli. Ja vähemmän pupuja. Toiveajattelua, luulen.

Attendorn-Travemunde väli on 484km ja arvioitu ajoaika 4 ja puoli tuntia.

Attendornista ajetaan Travemunden satamaan roikkumaan koko illaksi ja yöksi, sillä laivaa lastataan vasta joskus puolenyön jälkeen ja camperit viimeisten joukossa. Laiva lähtee siis aamuyöllä klo 03.00.

torstai 18. helmikuuta 2016

Pyykkihuolto reissun päällä

Nyrkkipyykkiä, oma pyykkikone vai pesetys?
Parhaaksi on nyt koettu itsepalvelupesula.

Reissun päällä rähjääntyy, mutta kyllä sentääs puhtaat vaatteet pitää saada ylle. Spa Naturassa pesimme itsepalvelukoneella pyykkiä, mutta Camping Eden pakotti minut nyrkkipyykille.

Pakotti on vallan väärä sana, sillä olisihan täällä niinkin hieno palvelu kuin pesetys. Vain kun en oikein tahdo lykätä tädille pussillista omia likaisia alushousujani... JA muiden kertomana ongelma on myös se, että käyttävät täällä pesu- ja huuhteluaineissa niin voimakkaita hajusteita, että lakanat on ollut pakko ottaa pois ja huuhdella uudelleen... en siis halunnut kokeilla moista lajia.

Nyt kuitenkin pari viikkoa sitten rakensivat tännekin itsepalvelupesulan. Sinne tuli kolikoilla toimivat pyykkikoneet (3kpl) ja kuivausrummut (2kpl). Vaan niitä tuli liian vähän, sillä ovat koko ajan käytössä. Nyttemmin niitä asennettiin lisää, mutta vieläkin vuoroa on vaikea saada.

Toimivuus sen sijaan on loistava, koneet on nopeita ja pesevät erinomaisesti. Omalla pyykkiaineella pestynä koneellinen on 3,50€ ja koneellinen pyykkiaineella ja huuhteluaineella 4€. Kuivausrumpu ottaa 3€ per tunti.


tiistai 16. helmikuuta 2016

Ruokia, syömistä ja suorastaan mässäilyä


Kamera on ollut mukana vain murto-osassa herkutteluretkiämme. 
Lisätään kuvia, mikäli muistetaan ottaa. 
Syöty on hyvin, usein ja paljon.

Asia Gong



Asia Gong - tonnikalapihvi


Vartaita, salaattia...

Alkusalaattia

Herkkuja

Katujuhla, makkaraa ja leipää avotulella

Tapaksia

Gueso azul-tapas

Kanatapas

maanantai 15. helmikuuta 2016

Oppia ikä kaikki - outoja vinkkejä

Vinkki nro 1:
Miksi telttojen kulmat ja reunat on tuettu isoilla vesipulloilla?
Tuulen ja kulkukissojen vuoksi. Ja koska pullot on halpoja, tyhjennettäviä ja käytettävyydeltään kevyitä.
Mutta miksi ihmeessä se vesi muuttuu ruskeaksi tai valkoiseksi? Kaavaako se levää tms jos se on täytetty hanavedellä? Onko täkäläinen vesi niin kalkkipitoista, että se auringossa muuttuu valkeaksi?

Vastaus: mikäli antaa pullossa olla pelkkää kirkasta hanavettä, muuttuu pullo auringossa suurennuslasiksi ja polttaa reiän telttakankaaseen.
Joten, sekoita kahvia tai teetä tai mitä tahansa joukkoon, jotta väri muuttuu.


Vinkki nro 2:
Paikallinen vesi on perin kalkkipitoista, jopa pullovedessä löytyy kalkkia.
Niinpä kahvin- ja vedenkeittimet ja muut sellaiset täyttyy valkeasta röhnästä. Yök.

Ratkaisu: päästä hanasta tulikuumaa vettä kannuun ja anna jäähtyä. Vesi puhdistetaan ennen kuumentamista, sillä muuten kalkkimäärä rikkoisi pannun.
Ja kas, sinulla on kalkitonta vettä käytettäväksi (keittämisen jälkeen).

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Camping Eden

Eden on erinomainen tukikohta viettää talvea.

Sijainti on loistava, rantakadun kupeessa, kilometri keskustasta ja linnakkeesta. Kaikki on oikeastaan kävely- tai fillarimatkan päässä.
Takana on suuri luonnonsuojelualue, joka on kunnostettu niin, että siellä kulkee polkuja ja siltoja sinne tänne (todella mukava koiran ulkoilutukseen) ja roskiksia on vähän väliä mm. kakkapusseille.
Siksi monesti ihmettelen, että poluilta löytyy harmillisen paljon pikkukoirien pikkujätöksiä... Onko pikkupaska paskaa ollenkaan vai onko pikkukoiran omistajat pikkumaisia, eivätkä taivu poimimaan pikkurakkinsa jätöksiä? No jaa, nyt poikkesin aiheesta.

Kuva lenkkipoluilta:


Huoltorakennukset vessoineen, suihkuineen, tiskipaikkoineen ja septin tyhjennyksineen ja muut palvelut, kuten poreamme ja kuntosali ovat aina moitteettomassa kunnossa. 

Sähkötolppa ja siitä saatava sähkö kuuluu hintaan ja vesipiste on jokaisella palstalla altaan kera. Paikat on aidattuja pensailla, joten mukavaa yksityisyyttäkin saa tarvittaessa.

Mitä pidempään yöpyy ja asustaa täällä, sitä edullisempaa se on.
Yksi yö maksaa näin talvella 27€ ja kesällä 75€.
Mutta kun on 30, 60, 90 tai 120 yötä, hinta muuttuu radikaalisti.
Me olemme päättäneet olla 90 yötä tai hiukan yli riippuen laivamatkasta (jota ei vielä ole tilattu) ja siten kokonaishinnaksi kolmelle kuukaudelle tulee noin 1165€ eli vajaat 13€ yöltä sisältäen auton, 2 ihmistä, koiran, sähkön ja muut palvelut.

torstai 7. tammikuuta 2016

Loppiaismessu

Lähdin linnakkeelle loppiaismessuun, katoliseen sellaiseen. Olen aikanaan ollut Senegalissa jouluyön messussa, joka oli Kokemus. Tämä ei kyllä vastannut sitä mielikuvaa.

Pappi (tai miksi niitä täällä kutsutaan, isä kai) oli mahtipontinen, hauskakin yleisön naurahduksista päätellen.

Kirkko oli mun makuun liian uusittu ja patsaat jotenkin muovisen oloisia. Eihän ne tietty muovia ole, mutta jotenkin se siloiteltu ja muovattu, maalattu ja ehkä stailattu juttu sai semmoisen olon.
Lisäksi niitä oli joka syvennyksessä, oli Jeesus kuolleena lasilaatikossa kuin siitä sadusta, jossa prinssi tulee ja suutelee ja Maria pitämässä sylissään kuollutta Jeesusta... ja monen monituista muuta.

Ei ihmeellistä, ei mitään hohtoa. Kuitenkin tein itselleni lupauksen mennä johonkin taidenäyttelyyn, musiikkiesitykseen tai museoon viikottain.
Tämä oli siis ensimmäinen kulttuurimeno tänä vuonna :)

....lisäys edelliseen:
"Tulkaa kattoo ku vedetään kuusta" ja me kysymysmerkkeinä. Kylällä siis oikeesti oli iso juttu, kun hevoset ja soittokunnat ja lapset ja... vetivät jotain puskaa ympäri kylää ja poliisit teki tietä.
Ei ymmärrys riittänyt, että miks, mutta oltiin kylällä kuitenkin ja kaikki oikeat juhlijat oli niin hienoina. Pari kuvaa muistona, vaikken tiedäkään mistä :)






lauantai 2. tammikuuta 2016

Miksi?

Miksi, miksi ja miksi. Siinä on kysymys, jota kuulemme vähän väliä ja näemme sen ystävien tai sukulaisten kasvoilta, vaikkeivat mitään sanoisikaan.

1) Sää. Suomi on kauneimpia paikkoja, mitä maapallo päällään kantaa -keväästä syksyyn- ja ainakin eteläisemmän Suomen pimeys, sade ja tuuli tuntuvat kohtuuttomilta, etenkin kun kestävät niin pitkään. Espanjan talvi on mukava. Ei kuuma, eikä kovin kylmä. Päivät ovat pitkiä, aamukahdeksasta iltakuuteen ja auringon paistaessa lyhythihainen paita ja shortsit on oikea valinta. Illat viilenee villasukka ja villatakkilinjalle ja patterin saa laittaa päälle. Sadetta ei olla nähty sitten Saksan (muokkaus: kaksi sadepäivää koettu tammikuussa) ja tuuli on kovaa, jos se on 7m/s (mikä kotona on se lähes tuuleton päivä). On helppoa kulkea koiran kanssa läheisellä luonnonsuojelualueella, kun kura ei litise varpaissa ja saappaissa, vaan maa on kuivaa ja valoa riittää. 

2) Terveys. Isännön diabetes ja ties mitkä oheissairaudet voivat paremmin täällä. Sen kertoo aivan mittarit, joita mukana aina on. Syysmasennus tai minun teorian mukaan valonkatoamiskiukutus on ongelmallinen Suomessa, mutta täällä valoa riittää sisimpään saakka. Ruoka on terveellisempää ja sitä syödään järkevämmin. Grillataan kanavartaita salaatin kera, nautitaan aamiaista rauhassa, eikä mähkitä raskasta ruokaa mahaa pullolleen. Ulkoillaan ja elellään ulkosalla. Nautitaan D-vitamiinista sen luonnollisemmassa muodossaan eli auringosta. Punaviinikin on terveellistä kohtuudella.

3) Seikkailu ja kokemus. Arvostamme itseämme enemmän, kun uskaltaudumme ns. ulos leikkimään. Kokemukset, niin hyvät kuin huonotkin, ovat korvaamattomia eikä niitä voi ostaa. Luottamusta elämään, avarakatseisuutta muunmaalaisiin, sykähdyttäviä tapaamisia, heittäytymistä hetkeen. Elämästä tulee jännittävää hypätessä jonnekin uuteen ja sen sellaista. Jotain, mitä muistella ja kertoa tarinoita.

4) Irtiotto ja nollaus. Elämme pienellä saarella, pienessä yhteisössä. Teemme työtä matkailun parissa ja hengitämme tuota paikkaa. Jotta voi nähdä lähelle, on joskus käytävä kaukana. Jotta voi kehittyä ja ymmärtää, on katsottava kauemmas. Jotta voi palvella matkailijaa ja kyetä samaistumaan, on itsekin oltava palveltuna ja toisten armoilla. Koettava epävarmuus ja tarpeet.

5) Ajatuksen juoksu. Koska liiketoiminta ja nykyaikainen markkinointi vaatii ajattelua, strategioita ja jatkuvasti uuden oppimista, on suotavaa, että mieli pysyy virkeänä ja että taitojen oppiminen on luontaista, eikä pakkopullaa. Ensi kesäkauden suunnittelu edellisen pohjalta, lisäten kaikkea uutta ja parantaen vanhaa ja kehittäen toimintaa, vaatii ajattelua. Reissussa, tällaisessa rauhallisessa matkailussa jää aikaa ja tilaa ajatella, antaa ideoiden syntyä ja muhia, kehittyä ja sitten päättää toteutuksesta. Tietokoneen ja netin avulla on myös helppo tehdä töitä, nettisivuja ja suunnitelmia ja kirjoittaa.

6) Raha. Suomi on kallis maa, jossa aivan tavalliset elinkustannukset saa lompakon kiljumaan. 
Espanjassa ruoka ja juoma on edullista, parilla kympillä saa ison kassillisen kaikkea tarvittavaa kahdelle puolen viikon tarpeisiin. 
Leirintäaluemaksu on pidemmällä majoittumisella alueesta ja ajasta riippuen 9-14€/yö. Toisin sanoen kuukausihinta pyörii jotain 300€ päälle.
Ravintolahinnat on kohtuulliset, lasi viiniä puoltoista - kaksi euroa, olut 2€, kebab 3,50€, pizzat 8€, annokset 8-20€, mutta menu del dia sisältää alkuruuan, pääruuan ja jälkkärin vajaalla kympillä ja tapakset n. 2-4€. 
Muuten täällä on vaikea kuluttaa rahaa, meillä ei ole shoppailutarpeita, paitti jos niihin lasketaan sähkögrilli ja sähköhella, jotka ostimme kaasua säästääksemme ja koska sähkö kuuluu leirinnän hintaan.
Asuntoautomme seisoo nyt paikoillaan ja me ajetaan fillarella tämän pikkukylän raitteja, joten auto otettiin siten myös pois liikennekäytöstä, joten säästöä syntyy myös verosta ja vakuutuksesta. 

7) Mielihyvä. Elämme keskellä yritystämme keväästä syksyyn, teemme työtä jokaikinen päivä ja päivystämme yötkin. Meiltä jää yhteydenpito ystäviin ja tuttaviin vain siksi, ettei paukut eli jaksaminen riitä. Seurallisuutemme käytämme asiakkaisiin ja talon toimintaan, sekä Korppooseen kokonaisuutena. Niinpä syksyn tullen on aika jotenkin kuunnella itseään, nukkua paljon, viettää lomaa ja antaa itselleen aikaa ilman käteen kiinni kasvanutta puhelinta, sähköpostia ja rättejä ja luuttuja. Palkita itseään.