Viimeisenä iltana mentiin niin ajoissa maate ja ehkä oli pientä matkakuumetta ilmassa, sillä puoli seitsemän aikaan kun Ryti tuli hakee Ronjaa pitkälle kävelylle, olin jo kaffekupin kanssa valmiudessa.
Aamu Peñíscolan Camping Edenissä sai ihan hassut mittasuhteet. Meitä kävi kättelemässä ja matkaa toivottamassa sen miljoona ihmistä. Kaikki naapurit, saksalaiset ja svenskat, sveitsiläiset ja hollanderit, kaikki kaverit, joitten kanssa on rupateltu kielillä tai elekielillä saapuivat pulisemaan ja halaamaan, toivottamaan turvallista matkaa. Ja tietty meijän "omat suomalaiset".
Ja täytyy sanoa, että olishan sitä vielä voinut jäädäkin.
Maantie alkoi maistua jotain 50-100km ajettuamme. Menemisen meininkiin pääsi taas kiinni ja liki neljän kuukauden tauon jälkeen silmät kiilui, kun löysimme moottoritien kupeesta Burger Kingin. Paitti että se maistui perin nuivalta, vaikkakin samalta kai kuin ennenkin ja sai voimaan pahoin, kuten ennenkin.
Päätimme ajaa maksullisia moottoriteitä. Niiden käyttö on suht yksinkertaista, ajat luukulle ja otat tiketin. Jatkat matkaa kunnes tulee maksupiste, jossa lykkäät tiketin koneeseen ja sen perään luottokortin (tunnuslukuja ei tarvitse naputella). Kortti ja kuitti mukaan, portti aukeaa ja tie on taas auki.
Moottoritielle mennessä on tikettipaikat ja poistuvissa liittymissä maksupaikat.
Simppeliä ja selkeää, kunnes yksi kerta se hemmetin tiketti "ei ole voimassa" eli ei toimi maksupaikalla. No, HELPPI-nappia ja ranskanenglannin ymmärryskurssi, täti tahtoi meidän laittavan tiketin eri koloon, jossa on sininen valo. Ilmeisesti jonkunlainen kamerasysteemi, sillä sitten kun täti puhelimessa oli pyytänyt molemmat puolet tiketistä, saatiin maksaa ja portit aukenivat myös meille.
Useassa paikassa maksullisen vierellä menee myös tavallinen valtatie, mutta rekkaletkat on melkoisia ja hetkittäin ajautuu turhan hitaille ja kierteleville teille. Ehkäpä seuraavan kerran ajellaan pitkämielisemmin niitä pitkin, kuka tietää.
Espanjan ja Ranskan rajalla on huikeet maisemat, jyrkät rinteet ja ruuhkaa. Poliiseja, tulli-ihmisiä, kameravalvontaa ja autot ajelutetaan neljältä kaistalta vain yhdelle. Tiukkoja tuijotuksia, mutta ei pysäytyksiä.
Ekan päivän moottoritiemaksut: Peñíscolasta Barcelonaan maksoi 23,10€ ja Barcelonasta Ranskan rajalle 14,25€. Ranskan puolella rajalta Narbonneen 13,10€.
Narbonnessa majoituttiin La Nautique-campingiin. Satoi ja vihmoi. Harvalukuinen matkailijaporukka meidät mukaanlukien pysyi sisätiloissa. Kokkailtiin ja nyhjäiltiin. Aamu sen sijaan valkeni aurinkoisena ja upeana, jolloin oli mahtavaa käpytellä viereisen järven rantaan koiran kanssa, antaa Ronjalle vähän vapaata ja tuijotella jotain vaaleanpunanaamaisia joutsenenoloisia lintuja ja taustalla siintävää linnoitusta. Kunnon tujaukset kaffetta koneeseen, kamat kasaan ja luukut kiinni, matka jatkukoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hauskaa kuulla sinun kommenttisi, kiitos siitä!