Paluu halki Euroopan - päivä 5 (7.3.2016)

Aamu valkeni noin ajomielessä melko jännittävänä kesärenkaille, mutta katselumielessä huikean kauniina!

Ajoaikaa vajaat 5 tuntia Travemündeen, hissunkissun lähdetään etenemään.

...ja Travemündeen saavuimmekin ennen kolmea, eli 12 tuntia ennen laivan lähtöä. Laivassa isäntä säntäsi suoraan saunaan ja minä jäin koiran seuraksi hyttiin.

Muut tarinat saa odottaa muuta aikaa kuin klo 2 yöllä... Nyt sänkyyn ja unta kaaliin.

Paluu halki Euroopan - päivä 4 (6.3.2016)

Keskimäärin karmivaa.

Viime yönä satoi räntälunta vaakatasossa, lämpötila ulkona laski lähelle nollaa ollen aamulla +2. 

Shulzbachtalin saniteettitilat on aivan jees, lämpimät ja siistit, joten kävin kunnon kuumassa suihkussa aamulla (ei pelkkää Enjo-pyyhkeilyä ja pikahuuhdontaa). Sen sijaan maksupuoli on hiukka kovanpuoleinen: maksettiin Camping chequella (16€), mutta lisäksi tuli turistivero 5€ ja 2 tunnin netti 4€. 

Muuten oltiin taas tien päällä jo ennen yhdeksää.

Ja keli on ollut luminen, räntäinen, sateinen, pilvinen, surkea. Etelä-Saksassa lumisohjoa, välissä parempaa vain pahentuakseen lumimössötuiskuksi ylempänä. Onni kuitenkin, että leiripaikalla on tyyntä ja sateetonta, tosin kylmää. Juha sai hankittua (vihdoin) digitaalisen ulko- ja sisälämpömittarin, jota onkin koko reissun ajan etsitty ja se näyttää 8,2 astetta ulkoa. Kaasulämmitys sen sijaan pitää matka-automme sisätilat suloisen parinkymmenen asteen lämmössä.

Olemme siis Hoff Biggenissä Attendornissa Saksassa. Aivan mäen päällä jälleen ylhäisessä yksinäisyydessä komeiden maisemien ja miljoonien pupujusssien ympäröimänä. 

Saapuessa kello näyttää puolta kolmea ja koiran ulkoilutuksen jälkeen menemme alueen toiseen päähän, ehkä kilometrin matkan ravintolaan. Sitä pitää vanhempi rouvashenkilö, joka puhuu hyvin paljon vain ja ainoastaan saksaa, jota me emme ymmärrä piiruakaan. Hän hymyilee myös yhtä paljon ja touhuaa äidillisesti ja ruoka on hyvää, joten wienerschnitzel odottaa! 

Huomenna tarvitsee ajaa karvan alle 500km Travemünden rantaan odottamaan laivamatkaa Suomeen. Laiva lähtee yöllä klo 03:00 ja lastaus aloitettaneen puolenyön tienoilla, tosin camperit viimeisten joukoissa. Niinpä siinä on palaa purtavaksi, että pysymme hereillä... Ei nettiä, ei sähköä (paitti oma agrikaattimme). 

No, kökötys kuitenkin palkitaan: laivassa odottaa sentääs sauna.

Olemme jo kovin lähellä kotia, vaikka monta kertaa on ajateltu kääntyä takaisin Peñíscolaan. Ja seuraavalta reissulta ei tulla näin aikaiseen Suomeen, lumisateiden PITÄÄ olla ohi koko Euroopasta! 

En tosin tiiä pitääkö sitten kohdistaa paluu vasta kesäkuulle?

Paluu halki Euroopan - päivä 3 (5.3.2016)

Aamu valkeni taas ilman sadetta ja tuulta, itse asiassa aurinkolasit piti laittaa nokalle.

Lyonista voisi seuraavan kerran kokeilla ajaa viistoon kohti Besançonia, normaalia valtatietä. Mutta tänään suikkasimme taas moottoritielle kohti pohjoista ja ennen Dijonia itäänpäin. Maisemat on tasaantuneet rämeiköiksi, pelloiksi, metsiksi ja pikkukaupungeiksi. Matka taittuu reippaasti ja koira makoilee sängyllä umpiunessa. Ehkä lauantaipäivä tekee sen, että rekkoja on huomattavasti vähemmän. Toisaalta liikennemäärät on Lyonin ja Beaunen välillä voimakasta, Beaunen kohdilta moottoritie haarautuu Pariisiin menijöihin ja meihin muihin. Me muut olemme vähemmistönä, kaikki tahtovat kaiketi Pariisiin ja Nancyyn.

Rajan ylitys Saksaan meni huomaamatta tai lähes. Oli siinä se rajajoki, mutta ei minkäänmoista rajavalvonnan tapaistakaan.

Näin iltapäiväksi keli viileni ja pilvistyi, mutta muuten aivan oolrait. Matkanteko myös maistui mukavalle, joten mikäpä tässä kuljeskellessa. Maisemat parani entisestään tullessa näille viininviljelyalueille, kumpuilevaa ja vihreää.

Sulzburg on piskuinen, kapeakatuinen ja herttainen saksalaiskylä melkoisen lähellä Ranskan ja Saksan etelärajaa. Respa leirintään suljettuna 13-15 ja me kiskottiin ovea vartin vajaa kaksi.... Mikä onni, hyvä syy mennä läheiseen pubiin syömään tukevasti metsästäjänleikettä ja paistettua kalaa sekä nappaamaan saksalainen tuoppi kylmää olutta. Kolmen aikaan leiriytyminen mahat pullottaen, Ronjan kanssa viinitarhojen väliin kävelylle ja nettikin lähti päälle. 

Huomenna jatkamme Saksassa, tuntuu jo vähän kuin kotona olisi.

Paluu halki Euroopan - päivä 2 (4.3.2016)

Ajelua pitkin Ranskaa, jossa huoltoasemilla Wünderbaumien hajukuusien sijasta roikkuu myynnissä nättejä kangaspusseja täytteenään tuoksuvia laventelinkukkia. Ah, ihanaa, ostin mukaan muutaman.

Maisema on komeita edelleen, aivan upeita. Lumihuippuisia vuoria, valtavia peltoja, hevosaitauksia, linnoja ja ränsistyviä linnoituksia, metsää ja maalaistorppia laidunmaineen. Kyliä kirkkoineen, kivitaloineen ja omine puuhineen. On hetkittäin myös rekkaparkkeja ja teollisuusalueita. Jotain käyräsarvisia pukkeja tiellä. Vain Välimeri ja sen rannat on jääneet taakse Montpellierin jälkeen.

Moottoritiemaksut: Narbonnesta Montpellieriin 13,60€ ja Montpellieristä Lyoniin 39,50€.

Iltapäiväksi ehdimme Lyoniin, Camping Indigoon. Pari kylmää olutta jääkaapista huuhdellaksemme matkapölyt kurkusta. Illan himmetessä alkoi vettä sataa taas ja me menimme Ibis-hotellin tunnelmalliseen ravintolaan, jossa takkatuli rätisi ja patongit oli hyllyllä suurissa laatikoissa, herkuttelemaan eilisen 13-v kihlajaispäivän kunniaksi, koira mukana tottakai. Mielettömän hyvät eväät (isännälle pihvi ja emännälle pasta), eikä pahaa ollut jälkkäriksi otetut lämmin suklaakakku ja jäädytetty tryffelijuttu marjahillolla.

Paluu halki Euroopan - päivä 1 (3.3.2016)

Viimeisenä iltana mentiin niin ajoissa maate ja ehkä oli pientä matkakuumetta ilmassa, sillä puoli seitsemän aikaan kun Ryti tuli hakee Ronjaa pitkälle kävelylle, olin jo kaffekupin kanssa valmiudessa. 

Aamu Peñíscolan Camping Edenissä sai ihan hassut mittasuhteet. Meitä kävi kättelemässä ja matkaa toivottamassa sen miljoona ihmistä. Kaikki naapurit, saksalaiset ja svenskat, sveitsiläiset ja hollanderit, kaikki kaverit, joitten kanssa on rupateltu kielillä tai elekielillä saapuivat pulisemaan ja halaamaan, toivottamaan turvallista matkaa. Ja tietty meijän "omat suomalaiset".

Lähdimme puoli kymmenen tienoilla maantien päälle ja pysähdyimme tankille heti siinä Benicarlon ja Vinaroksen kulmilla. Ihana papparainen rouvansa kanssa pitivät huoltoasemaa ja olivat kovin juttutuulella: Minne te menette, kuinka pitkä matka, kauanko olette olleet, mikä koira, tyttö vai poika, minkä ikäinen, ompa kaunis, jääkää Espanjaan, älkää lähtekö, kai te tulette takaisin....

Ja täytyy sanoa, että olishan sitä vielä voinut jäädäkin.

Maantie alkoi maistua jotain 50-100km ajettuamme. Menemisen meininkiin pääsi taas kiinni ja liki neljän kuukauden tauon jälkeen silmät kiilui, kun löysimme moottoritien kupeesta Burger Kingin. Paitti että se maistui perin nuivalta, vaikkakin samalta kai kuin ennenkin ja sai voimaan pahoin, kuten ennenkin.

Päätimme ajaa maksullisia moottoriteitä. Niiden käyttö on suht yksinkertaista, ajat luukulle ja otat tiketin. Jatkat matkaa kunnes tulee maksupiste, jossa lykkäät tiketin koneeseen ja sen perään luottokortin (tunnuslukuja ei tarvitse naputella). Kortti ja kuitti mukaan, portti aukeaa ja tie on taas auki.

Moottoritielle mennessä on tikettipaikat ja poistuvissa liittymissä maksupaikat.

Simppeliä ja selkeää, kunnes yksi kerta se hemmetin tiketti "ei ole voimassa" eli ei toimi maksupaikalla. No, HELPPI-nappia ja ranskanenglannin ymmärryskurssi, täti tahtoi meidän laittavan tiketin eri koloon, jossa on sininen valo. Ilmeisesti jonkunlainen kamerasysteemi, sillä sitten kun täti puhelimessa oli pyytänyt molemmat puolet tiketistä, saatiin maksaa ja portit aukenivat myös meille.

Useassa paikassa maksullisen vierellä menee myös tavallinen valtatie, mutta rekkaletkat on melkoisia ja hetkittäin ajautuu turhan hitaille ja kierteleville teille. Ehkäpä seuraavan kerran ajellaan pitkämielisemmin niitä pitkin, kuka tietää.

Espanjan ja Ranskan rajalla on huikeet maisemat, jyrkät rinteet ja ruuhkaa. Poliiseja, tulli-ihmisiä, kameravalvontaa ja autot ajelutetaan neljältä kaistalta vain yhdelle. Tiukkoja tuijotuksia, mutta ei pysäytyksiä. 

Ekan päivän moottoritiemaksut: Peñíscolasta Barcelonaan maksoi 23,10€ ja Barcelonasta Ranskan rajalle 14,25€. Ranskan puolella rajalta Narbonneen 13,10€.

Narbonnessa majoituttiin La Nautique-campingiin. Satoi ja vihmoi. Harvalukuinen matkailijaporukka meidät mukaanlukien pysyi sisätiloissa. Kokkailtiin ja nyhjäiltiin. Aamu sen sijaan valkeni aurinkoisena ja upeana, jolloin oli mahtavaa käpytellä viereisen järven rantaan koiran kanssa, antaa Ronjalle vähän vapaata ja tuijotella jotain vaaleanpunanaamaisia joutsenenoloisia lintuja ja taustalla siintävää linnoitusta. Kunnon tujaukset kaffetta koneeseen, kamat kasaan ja luukut kiinni, matka jatkukoon!