Lyonista voisi seuraavan kerran kokeilla ajaa viistoon kohti Besançonia, normaalia valtatietä. Mutta tänään suikkasimme taas moottoritielle kohti pohjoista ja ennen Dijonia itäänpäin. Maisemat on tasaantuneet rämeiköiksi, pelloiksi, metsiksi ja pikkukaupungeiksi. Matka taittuu reippaasti ja koira makoilee sängyllä umpiunessa. Ehkä lauantaipäivä tekee sen, että rekkoja on huomattavasti vähemmän. Toisaalta liikennemäärät on Lyonin ja Beaunen välillä voimakasta, Beaunen kohdilta moottoritie haarautuu Pariisiin menijöihin ja meihin muihin. Me muut olemme vähemmistönä, kaikki tahtovat kaiketi Pariisiin ja Nancyyn.
Rajan ylitys Saksaan meni huomaamatta tai lähes. Oli siinä se rajajoki, mutta ei minkäänmoista rajavalvonnan tapaistakaan.
Näin iltapäiväksi keli viileni ja pilvistyi, mutta muuten aivan oolrait. Matkanteko myös maistui mukavalle, joten mikäpä tässä kuljeskellessa. Maisemat parani entisestään tullessa näille viininviljelyalueille, kumpuilevaa ja vihreää.
Sulzburg on piskuinen, kapeakatuinen ja herttainen saksalaiskylä melkoisen lähellä Ranskan ja Saksan etelärajaa. Respa leirintään suljettuna 13-15 ja me kiskottiin ovea vartin vajaa kaksi.... Mikä onni, hyvä syy mennä läheiseen pubiin syömään tukevasti metsästäjänleikettä ja paistettua kalaa sekä nappaamaan saksalainen tuoppi kylmää olutta. Kolmen aikaan leiriytyminen mahat pullottaen, Ronjan kanssa viinitarhojen väliin kävelylle ja nettikin lähti päälle.
Huomenna jatkamme Saksassa, tuntuu jo vähän kuin kotona olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hauskaa kuulla sinun kommenttisi, kiitos siitä!