Yhteenveto Espanjan talvesta 2016-2017

Tulimme Espanjaan marraskuun alussa täynnä intoa ja tohkeilua siitä, että saamme toteuttaa monivuotista unelmaamme talvista auringossa.

Vietämme normaalia arkea rentoina ja iloisina, ilman suurta velvollisuuksien taakkaa, joka meitä Suomessa on painanut. 

Tavanomainen päivä kuluu täällä suurinpiirtein seuraavasti: 

aamulla nousemme ylös ja istumme parvekkeella suuren kahvimukillisen kanssa katselemassa kun aurinko nousee merestä. 

(kuvat on raakakuvia iphonesta ja kamerasta, käsittelyä en millään jaksanut alkaa tehdä ja kuvaaminenkin on jäänyt kovin vähälle)

Parvekenäkymätutkielma:

ja pari kuuta:

Sitten on aika lähteä talomme takana olevalle luonnonsuojelualueelle Ronja-koiran kanssa aamulenkille - hauhau ja vouvou - sillä siellä on usein moni muukin koira omistajansa kanssa samoihin aikoihin. 

Meidän talo on tuo auringonsäteen lävistämä

Sitten paluu kotiin, lisäkupillinen kahvia ja ehkäpä pientä aamupalaa. Internetin ihmeellinen maailma kiljuu huomiota jo ja avaamme koneet, Juha surffailee ja lueskelee uutisia - ääneen ja Anne tsekkaa emailit, Facebookit ja muut, päivittää sivuja ja luonnostelee muita työ- tai vapaa-ajan juttuja. 

Puoliltapäivin päätämme syömmekö kotona vai ulkona. Kotona laittelemme mm. makaronilaatikkoa, Cordon Bleuta currykastikkeella ja perunoita, valkosipulista tonnikalakastiketta nauhapastan kera tai paistettua Merluza-kalaa jogurttikastikkeella. Ulos mennessä kävelemme johonkin rantakadun ravintoloista nauttimaan Menu del dian, johon kuuluu alkupalat, pääruoka, jälkiruoka ja viinilasilliset (hinta 8-12€). Joskus maistuu myös italialaispaikan pizza tai jopa Mc Donaldsin ateria naapurikaupungissa (meidän oma kylä on liian pieni mäkkärille). 

Kävelemme ruokapaikasta rantaa pitkin koira vapaana kirmaillen tai lähdemme kotiruuan jälkeen kuljeksimaan luonnonsuojelualueelle. Siestan aikaan mikään paikka ei ole avoinna, lukuunottamatta kiinakauppoja ja suuria ruokamarketteja, joten mekin lepäilemme.

Kotikatu ja kuvan keskellä meijän kerrostalo

Illan saapuessa pakkaudumme sohvalle tuijottamaan nettiä ja suomi-tv:tä, joka näkyy mukavasti netin välityksellä. Napostelemme juustoja, toasteja tai munakasta, opettelemme tekemään gambas alliolia. Joskus käymme syömässä meksikolaista ruokaa tai istahdamme cafe con lechelle eli maitokahville lähihotellin aulaan/terassille tai nautimme espresson brandyn kera. 

Ja juttelemme paljon keskenämme. Muuten sosiaalinen elämä on rajoittunutta, vaikka ihmiset ovat aivan ihania, puheliaita ja ystävällisiä, mutta espanjankielellä emme kykene varsinaisesti käymään kunnollista keskustelua. Juttelumme kuulostaa suurinpiirtein suomennettuna tältä: 

-Heihei, mitä kuuluu, hauska nähdä! 

-Oikein hyvää, kiitos, entä itse? 

-Oikein hyvää, kylmä keli tänään, vai mitä? 

-Ei, se on hyvä ilma meille. 
-Onko Suomessa kylmä? 

-On, on, on, täällä parempi. 

-Niin olen kuullut. Syöttekö? 

-Kyllä, otamme päivän ruuan. 

-Mitä juotte? 

-Punaviiniä ja vettä, kiitos. 

-Mitä tarkoittaa tuo? 

-Se on kalaa. 

-Ai, kiitos, otan sen. 

-Onpa kaunis koira, onko se tyttö vai poika? Tuonko sille vettä? 

-Kiitos, vesi hyvä. Koira on tyttö. 

-Mikä sen nimi on? 

-Ronja. 

-Ronha? 

-Eiei, RonJa. 

-pläpläpläminäolinpläplälomallapläpläperhepläpläplä… 

-kyllä, kyllä, kyllä, aivan, aivan (tajusin vuodatuksesta noin joka kymmenennen sanan)

No onneksi täältä löytyy sentään jokunen (vaikkakin vain kaksi) hauska tyyppi, joka puhuu englantia.

Hacienda de Toro

i Avant

Koti

Ja sitten on ne päivät, jolloin puuhastelemme jotain: liki viikottain ajelemme toisen suomalaisauton/-ihmisten kanssa ympäristön kaupungeissa, olemme käyneet monissa hienoissa kylissä, kirkoissa, linnoituksissa, putiikeissa ja paikallisbaareissa. Pikkuteiden ja jyrkkien rinteiden ja upeiden vuorimaisemien ympäröimänä. Ja ostosretket. Ruokaa ja tavaroiden hypistelyä. Kuukausittain käydään toimistolla kyselemässä postia ja maksamassa vuokra ja sähkö. Käydään tuolla keskustassa aamiaisella tai syömässä tapasherkkuja, kuten valkosipulikatkarapuja tai mejillones eli simpukoita. Eläinlääkärissä tai eläinkaupassa hakemassa jotain Ronjalle. Karavaanialueella istumassa ja syömässä muiden suomalaisten kanssa (joita on 4 meidän lisäksi). Katsomassa jotain karnevaali- tai mitälie uskonnollisväritteistä juhlahumua tai kaupungin tarjoamaa grillijuhlaa. Mitä milloinkin ja välillä ei mitään.

itsenäisyyspäivänä meitä suomalaisia oli vielä useampia

Sitten pääsemmekin eteenpäin. 

Olemme olleet talvea kuluttamassa Espanjassa nyt kolme kertaa. 2009 Esteponassa asunnossa, 2015 Peniscolassa asuntoautolla ja 2016 Peniscolassa asunnossa. Ja nyt riittää.

Ilma on ollut tänä talvena kylmempää kuin ennen. Päivät on usein kauniita ja aurinkoisia mutta paljon on mahtunut myös sade- ja jopa myrskyalueita. Tuulista täällä on usein, mutta tänä talvena on myös ilma on viilentynyt. Kun aurinko paistaa, on suorastaan kuuma, mutta pienikin pilvi viilentää olon heti ja fleecetakki on tositarpeeseen. Rannan puolella eli parvekkeemme puolella voi olla tosi lämmintä, mukavaa istuskella t-paidassa, mutta takapihan puolella tuulee niin lujasti, että on vaikeaa hengittää ja tarvitaan pitkähihaisen paidan päälle fleecetakkia ja oikeaa takkia. Outoa, mutta totta. Nyt säätiedotukset lupaavat Siperiasta tulevan jotain historiallisen kylmää aikaa. Sata kilometriä etelään, niin on tullut lunta ja paikallisradio varoittelee, ettei saa päästää lapsia ja vanhuksia ulos...

Kerrostaloasunto täällä on rakennettu kivestä ja laattalattioin. Se tekee näistä pirskatin kylmiä. Tottahan sähköpatterit seinillä tuottaa lämpöä ilmaan, mutta perusolo on kylmä. Villasukat on jalassa, aina ja jatkuvasti.

Nähtävyydet ja tapahtumat täällä ovat jo samantoistoa. Nämä on jo liian tuttua, liian nähtyä, liian tavanomaista. Tiedämme jo, mitä odottaa. Kokemukset ja ilo uudesta on kadonnut.

Ruoka. Ravintolat ovat toinen toistensa kaltaisia. Toinen tekee paremman tai huonomman annoksen, mutta eteen tuotu ruoka on aina samannäköinen. Ranskanperunat on estolistalla tämän jälkeen aika pitkään, niitä on jokaikisessä annoksessa. Kiinalaiset ravintolat ovat keksineet tehdä omaa ruokaansa tähän kylään eli eläkeläismakuun sopivaksi, miedoksi ja mauttomaksi. Kaupasta löytää löytöjä tai ei millään mitä tarvitsisi. Patonki on hurjan hyvää ja sitä leivotaan päivittäin, mutta tummaa leipää alkaa olla ikävä.

Tekemisen puutetta on ilmassa, sillä kaikki mitä on, me olemme jo tehneet, katsoneet, tutkineet. Kaipaamme jotain, joka on hauskaa, mukavaa. Harrastuksia, autoja, kirjoja ja tuttavia. Selittämistä ihan nokikkain ystävien kanssa. Kaikenlaista sellaista, josta saa virtaa. 

Työasiat on hoidettava täälläkin. Meillä on aivan mahtava sopimus siivouspalvelun, ravintolan ja talvikunnossapidon kanssa ja se on toiminut mainiosti. Kuitenkin, vaikka ne, joita en koneella saa hoidettua, on hyvässä hoidossa Suomessa, on kurjaa pyytää ja anella aina jotain, kun täältä käsin ei mahda millekään mitään. Ja olemme tottunut hoitamaan asiat itse, olemaan tilanteen tasalla ja pienenkin ongelman sattuessa olemme toisten armoilla. 

Ajatukset ja yhteisten keskusteluiden tulos on muotoutunut siihen, että kun yhtäkkiä joulun välipäivinä vapautui mieleisemme asunto, paikasta, jota olemme odottaneet yli 10 vuotta, otimme sen. Nappasimme omaksemme keskustakaksion Turusta ja tulemme kirjoittamaan sopimukset helmikuun 1. päivä. Muuttamaan pääsemme vähän sen jälkeen. Ja alamme elää enemmän, harrastaa enemmän, olla sosiaalisempia ja nauttia kaupungin tarjoamista hauskuuksista enemmän. Minä ainakin tilaan ensimmäisenä museokortin! Olemme edelleen myös Korppoossa, DAG-15 pyörii kuten ennenkin ja me alamme elää kuten normaalit ihmiset, mitä ikinä se tarkoittaakaan. Kyllä me se vielä keksitään.

Siispä summa summarum:

Lähdimme Espanjasta etsimään terveyttä, yhdessäoloa ja rentoa, mukavaa elämänmakuista aikaa. Löysimme sen. Ja nyt teemme uudelleen saman. Lähdemme Turusta etsimään yhdessäoloa myös ystävien ja sukulaisten kanssa ja rentoa, mukavaa elämänmakuista elämää. Terveydestä on vain huolehdittava.

Lähdemme siis Suomeen. Lähdemme ajamaan taas halki Euroopan (Espanja, Ranska, Saksa, Finnlines, Helsinki, Korppoo) 25.1. ja saavumme 30.1. Helsinkiin ja kotiin. Rakennamme uutta kotia helmikuun alun ajan. Sitten pysymme maisemissa ja tavoitettavissa ainakin siihen asti kunnes keksimme jonkun uuden jutun jota tavoitella.