Perillä 21.11.2015

Aamukaffen yhteydessä kyselimme navigaattorilta, että paljonko olisi matkaa kotiin?

Kotona on kuulemma lunta, täällä paljaat varpaat.

Vihdoin maistamme Espanjaa

Kämpperi parkkiin vähän liian hienoon mestaan, Spa Naturaan Peñiscolan kylässä.
http://www.spanaturaresort.com/camping

Pientä tutkiskelua ympärillä, koiran kanssa maalaismaisemalenkille, suihku pitkän ja hikisen matkan päälle vaikka uima-allaskin olisi ollut. Suihkusta mainittakoon seuraavaa: siisti, hieno ja kuumaa vettä, vain kun valot toimii liiketunnistimella ja sehän ei yllä suihkukoppiin saakka, niin pimeä suihku siitä sitten muodostui. Mutta puhdistaa se vesi pimeässäkin :)

Alueen ravintola aukesi seitsemältä, vaikka mehän norkottiin siellä jo puoli tuntia etuajassa. Tarjolla olisi ollut 3 listallista herkkuja + menu del dia, joka valittiin.

Alkupalaksi ensin oliiveja, semmoisia mitä täällä osataan (en ole ikinä-koskaan löytänyt Suomesta oikeasti hyvää oliivia) ja korillinen uunituoretta leipää, iso satsi makaronia ja herkullista tomaattikastiketta, pääruuaksi emännälle grillattu kananpuolikas ja isännälle ohuita porsaan fileesiivuja kastikkeessa (niin mureita molemmat, että Heikkikin olisi ollut tyytyväinen ja sanonut lihan olevan hyvä, kun pätkäisee ja liha irtoaa luista) ja jälkkäriksi Tiramisua. Maha on aivan ähky, mieli on onnellinen ja aivot väsyneet. Miten ihanaa, miten herkullista ja miten juhlallinen alku Espanjalle, tämä on pala sitä, miksi tänne tultiin. Ja tuotiin me jämät koiralle.

Pikkuisen maalaiskävelyä lähistöllä ja matkalaisten uni alkaa lähestyä, taas "ennenaikojaan".

No, samapa tuo, voi sitä taas aamukuudelta latkia kaffetta ja nyt emme suunnittele minne seuraavaksi. Nyt pysymme Peñiscolassa, tällä tai rannan puolen campingalueella.

Keskimääräistä pidempi ajopäivä 20.11.2015

Nukuttiin niin tiukkaan ja niin ajoissa eilisiltana, että karavaani oli lähtökuopissa jo puol yhdeksän aamusella. Ajateltiin jäädä juuri ja juuri rajan alapuolelle, Espanjaan.

Kuitenkin aurinko porotti ja tie maistui, joten jatkettiin kohti aiottua kohdetta.

Auto kuumeni kilometri kilometriltä, pysähdeltiin nurmikoillaRonjan kanssa, tankkaamassa ja moottoritiemaksukopeissa, mutta syötiin kolmioleipiä ja sämpylöitä ajon aikana.

Ajatus perille pääsystä antoi puutuneelle persaukselle voimia jaksaa vielä vähän.

Päästiin kuin päästiinkin Peniscolaan, Barcelonan alapuolelle.

Alla pari hassua kuvaa matkanteosta.

Ensikohtaaminen Välimeren kanssa.

Matkantekijää väsyttää

Oli täällä pientä valvontaakin rajoilla

Tavoite!

Mukavaa olla tervetullut :)

Avignon 19.11.2015 pari kuvaa

Tunnelma mainio, keli mainio, aamiainen mainio ja siitä syntyi mainio päätös jäädä paikoilleen toiseksi yöksi samaan paikkaan.

Tepasteltiin hiukkasen ympäri aluetta, katseltiin ja otin pari kuvaa (yleisön pyynnöstä) ipadillä.

Joen toisella puolen näkyy Avignonin vanha kaupunki

Tämä kuva on joelle ja linnoitukselle päin leirintäalueeltamme

Syy jäämiseen on aurinko, leppoisa olo ja koiran nautiskeleva kieriskely

Avignon 18.11.2015

Siirryimme upeassa paisteessa reippaat parisataa kilsaa pois Lyonista, etelää kohden. Loppujen lopuksi päädyimme Avignoniin, jossa leirintäalue oli päivätauolla.

Koska aikaa respan aukeamiseen oli puolitoista tuntia, näpyttelimme navigaattorin tauluun "lähin Lidl". Ei ollut viisaimpia päätöksiämme, ei.

Meno meni vallan helposti, Lidl löytyi ja laitoimme agrikaatin raksuttamaan viileää ilmaa autoon, kun koira kerran jäi sinne odottelemaan. Oikeesti oli jo niin lämmin keli, että ei viitsinyt jättää Ronjaa läähättämään.

Kauppa oli pienempi ja surkeampi kuin edelliset, mutta kyllä me tarpeelliset löydettiin. Tonkka punaviiniä, pari purkkia maitoa, sikspäkki vettä, pari pakettia jauhelihapihvejä, 3 pakettia cordon bleuta, 3 laatikkoa salaattia, pastaa, perunoita, ja vaikka mitä, jota en edes muista (tankattiin autoa, jottei huomenna tarvii). Kulutus 41€.

Paskat lävähti housuun, kun ajettiin tai oikeammin YRITETTIIN ajaa pois kaupungista. Kaupunki on äärimmäisen vanha ja mielettömän hieno, mutta tehty hevosvankkureille. Tämmöisen pahvilaatikon kanssa, joka on korkee ja levee... Inte kiva, nej.

Yks risteys inan verran pieleen ja sitten seikkailtiin pitkin juuri ja juuri camperin levyisillä kujilla peläten kaarisiltoja ja muita tooosi kauniita kaaripylväitä, joissa alta pääsee vain alle kolmen metrin vekottimet. Ou fucking shit!!!

Hiivimme meijän karavaanin kanssa kujilla, käänny oikealle, pysy vasemmalla, käänny oikealle, käänny vasemmalle jne..... Jopa välillä akka ulos autosta ohjaamaan liikennettä, jotta camperi isännän ohjaimissa pääsi peruuttamaan epätoivoisen ahtaasta välistä pois ja muu liikenne seisoi tai paremminkin jopa peruuttivat ku suomineito komentaa... Ja yhdessä kohtaa poliisi teki noita emännän hommia, eli näytti peruutuspaikkaa ja näytti kuinka pitkälle uskaltaa peruuttaa! 

Sydän syrjällään, kainalot keltaisena hiestä ja rystyset valkoisena.

Mutta jos tuosta päästiin takaisin leirialueelle, niin selviämme vaikka Gibraltarin liikenteestä! (Se on tosin jo kokeiltu 2008 ja aivan kammottava ja pitää hirviöykköspaikkaa. Mutta tämänpäiväinen tuli hyväksi kakkoseksi. Pariisin keskustassa eksyksissä on kolmas, mutta se kokemus on vuodelta 2008)

Ulkoapäin se on lupaava, kaunis...
sisältäkin, varmasti, ellei ole isolla autolla vaan vaikkapa kävellen...

Googlemapsin kuva Avignonin linnakehässäkästä

Ajopäivä 17.11.2015

Isoja teitä kohti Lyonia.

Rajalla oli molemmin puolin pikku ratsia, ei kummempaa. Meitä ei pysäytetty vaan tonkivat jonkun passatin sisuksia.

Moottoritiemaksut tulivat ekaa kertaa eteen, ensin 4,40€ ja sitten otettiin tiketti, joka maksettiin Lyonin kaupungin kupeessa 41,40€. 

Tankkauskin jossain välissä.

Ronja on ottanut tavakseen sanoa sanansa eli haukkua noin puolentoista tunnin välein. Se tarkoittaa, että olis aika päästä nurmikolle ja mehän totellaan. Me sen sijaan on otettu tavaksi tankata samalla, jotta mittari pysyy puolen tankin yläpuolella jotta ajo on leppoisaa ja antaa pelivaraa mahdollisiin pidempiin pätkiin, kuten tietyöt tms.

Saapuminen Lyoniin, noin 10km keskustasta olevaan Camping Indigoon. 

Ollaan opittu saapumaan majapaikkoihin valoisaan aikaan, nyt puoli neljän kiepeillä. Kiva vähän katsella ympärilleen ja pykätä leiri pystyyn kun näkee.

Tämä on kivan näköinen paikka, netti toimii yhtä huonosti kuin viime aikoina muutenkin, mutta se on sentään ilmaista yrittämistä.

Laitettiin "Gordon Bleuta" ruuaksi ja istuttiin vaan. Katseltiin dvd:ltä Maalaiskomediaa :) ja jälleen maate jo yhdeksän maissa.

Jatkammeko matkaa huomenna vai jäämmekö? Antaa yön unien kertoa.

Sulzbachtal 15.-17.11.2015

Huomaan, että netin, siis toimivan sellaisen löytäminen on välillä haasteellista. Niinpä täytynee alkaa laittaa teksteihin päivämäärä ja julkaista niitä sitten kun yhteydet pelaa.

Sulzburgin kylässä paistoi aurinko, aamukaffet pihalla maistui jo mainiolle. Päätettiin jäädä, käydä kävelyllä noin kilometrin päässä olevassa kaupassa ja leipomokahvilassa. 

Kuljettiin hissunkissun viinitilan köynnösten viereltä ihastellen kylän rakennuksia ja ihmetellen keltaista mopon, miniauton ja avaruussukkulan sekoitusta, jolla eräs papparainen tärkeänä ajoi.

Kaupan pihassa katseltiin ihmisten arkivilinää, naposteltiin kahvilan tuotteita. Kauppaan saatiin kulumaan kympin verran ostamalla tomaatteja, punaviiniä, appelsiinimehua, grillipihdit, oliiviöljyä, leipää... Paluukävelyllä Ronja nappasi hiiren, mutta jätti sen siihen pyynnöstä, tosin hengettömänä.

Otettiin aivan rennosti, lepäiltiin D-vitamiinia auringosta imien ja olutta siemaillen. Oltiin vaan.

Sulzburg on aivan Saksan, Ranskan ja Sveitsin rajoilla, etelä-Saksassa.

Pariisin terrori-iskujen vuoksi tarkisteltiin (kalliilla 2,5€/h ja huonosti toimivalla) netillä hieman uutisia, että kannattaako mennä vai jäädä. Ei kummempia löydetty, UM suositus välttää isoja kaupunkeja kuten Lyonia. No, mehän mennään kuitenkin Lyonin läpi ja kai se on suurempi riski ihan vain ajaa liikenteessä kuin joutua terrori-iskun tappamaksi. 

Katselimme useampaa viinitilaa seuraavaksi kohteeksi (France Passion) ja Lyonin leirintäaluetta, joka on taas sellainen Camping Cheque-paikka. Hirveen harvassa on avoinna olevat paikat tähän aikaan vuotta.

Katsotaan, sanoi lääkäri.

Rajanylitys kohti Ranskaa

Jaahas, taas on aika jatkaa matkaa.

Tänään mennään jonnekin Lyonin yläpuolelle tai Lyoniin. Katsotaan, minne matka käy.

Muokkaan tätä viestiä, kunhan netti toimii mukavammin kuin tämä älykallis, älyhuono netti nyt.

Palataan...

Ensimmäinen lomafiilis 13.-15.11.2015

On toki mahdollista lentää suorinta tietä aurinkoiseen lomakohteeseen. Kuitenkin siinä, että näkee vaivaa ja etenee askeleittain kohti tavoitetta on oma viehätyksensä.

Sitä oppii matkan edetessä, sitä arvostaa löytöjänsä ja nauttii onnistuessaan enemmän. Näkee, laskeutuu kohdilleen, rentoutuu. Katsoo avoimemmin silmin.

Eilinen ja tämä aamu istuttiin sateessa ja tuulessa auton sisuksissa. Ulkoilu oli liki mahdotonta pimeän laskeuduttua paitsi kelin, myös jänöpopulaation takia. Koira luuli olevansa kuollut ja päässeensä taivaaseen, ei siinä hihnan toisessa päässä oleva ihminen paljoa painanut, eikä taivaassa kaiketi tarpeitaankaan tarvitse tehdä...

Päivällä oli tarkoitus käydä Euroopan suurimmassa tippukiviluolastossa ja jäädä vielä kolmanneksi yöksi Hof Biggeniin. Siinä aamukaffetta juodessa, koiraa ulkoiluttaessa ja ihmetellessä muutenkin, alkoi kummankin silmissä näkyä levottomuutta. Sitä, jonka tunnistamme toisistamme kovin helposti.

Kamat kasaan, tiskit pesuun, johto irti ja respaan maksulle. Kaksi yötä, kaksi camping chequeta köyhempänä tippukiviluolat jäi seuraavaan kertaan, sillä meijän karavaani on jo taas tiellä!

Navigaattori ja kirja kauniiseen käteen. Minne, minne?

Etelä-Saksassa, Saksan, Ranskan ja Sveitsin rajalla näytti olevan avoinna oleva Cheque-paikka. 454km eli neljän ja puolen tunnin ajo. 

Tunti tunnilta selkeni keli, loppumatkasta paistoi jo aurinko aivan täydeltä terältä! Löydettiin! Huikeita maisemia, kumpuja ja kukkuloita, sileitä peltoja, loputonta moottoritietä. Valtava määrä autoja ja rekkoja joka puolella. Muutama tankkaus ja tauko ja perille päästiin jo valoisaan hetkeen neljän aikoihin.

Mikä fiilis istahtaa pihatuoliin, paistatella lämpimässä ja lueskella Narnian tarinoita. Lasillinen punaista ja huominen on jo entistä ehompi.

Ensimmäinen oikean ruuan kokkaus tässä autossa toteutui: lihapullia ja soijapullia Jägerkastikkeessa, fusilli-pastaa ja salaattia, Lidlin "herkkutorilta" koko setti. Ja maistui!

Pariisin järkyttävä terrori-isku

Tänään saatiin aamusella puhelu kotoa: Ranskassa on sattunut paha-paha terrori-isku, jossa on kuoliaaksi ammuttuja 140 ja loukkaantuneita ehkä saman verran.

Uutiskuvaa:

Meillä on hyvä paikka Attendornin mäellä, joten jäänemme hetkeksi tänne seuraamaan tilanteen edistymistä. Ensimmäisenä ei nyt kannata rajoille tunkea, jos helppoa elämää tavoittelee. Paino sanoilla helppo ja elämä ;)

Siispä uudelleen Lidliin ja viikonlopun eväät, niin ruuat kuin juomatkin karavaanin uumeniin ja rentoilua, koiran kanssa ulkoilua sekä netin syövereiden tutkiskelua.

Käytiin tosiaan myös parinkymmenen kilometrin päässä ostamassa semmoinen laatta tai lätkä tai peltilevy, jossa on tooosi hienoja raitoja ja heijastimia. Niin, Espanjassa pitää semmoinen olla fillaritelineessä kiinni. 42€ peltiläpyskästä, mutta niin tarpeellisesta paikassa Hellmobil, Köbbinghauser Hammer 1, 58840 Plettenberg.
Kysyttiin samalla sitä Saksan ympäristötarraa: vastaukseksi saatiin, että ulkomaan elävän auto ei sitä tarvitse. Saas nähdä matkan varrella, oliko tieto oikea.

Kylät täällä on kauniita, kuin Itävallan vuoristokylissä. Lähellä näkyy hurjan suuri linna, josta emme tiiä mikä se on, mutta upea iltavalaistus näkyy tänne saakka.
Jokin Euroopan suurin luolastokin olisi näillä seuduin, Atta caves. Mieliala ei vain vielä jaksaisi mitään nähtävyyksiä, mutta voiko sen jättää väliin?

Isäntä haaveilee wiener-schnitzelistä, katsotaan jos jaksamme taapertaa respan viereen ravintolaan vai onko sen aika vasta huomenna.

Paikoillaan Saksassa

Vaikka päätimme, että pimeässä ei enää ajeta, eilisiltana ehti pimeä tulla ennen leirintäalueelle pääsyä. Pimeä alkoi saapua viiden aikaan, kun matkaa oli vielä vajaan tunnin.

Pysähdyttiin Lidlissä täydentämässä varastoja 28€ edestä ja respassa tsekattiin sisään 3 minuuttia ennen sen sulkeutumista... Taas täpärällä!

Leirintäalueen respasta on jopa kilometri toiseen päähän, jonne karavaanimme parkkeerasimme. Ylhäinen yksinäisyys ja huimat maisemat ja alueen ainoa paikka, jossa netti toimii.

Paikka on Attendornissa, Finntroper str. 131 ja nimeltään Hof Biggen.

Varmasti mieletön paikka kesällä, nyt harmaata ja tuulista.

Tämä on "Camping cheque"-mesta, eli sillä kortilla maksu 16€/yö sisältäen auton, sähkön, 2 ihmistä ja yhden koiran.

Aykköstä kohti aurinkoa

Aamulla herättyämme, pahat pikakahvit juotuamme ja vettä tankattuamme, Travemündestä matka oikeasti pääsi käyntiin.

Ajettu on A1-tietä luimien ohi Lyypekin ja Hampurin (jossa pistäydyimme syömässä hampurilaiset, tottakai), Bremenin, Münsterin ja ties minkä kaupunkien ja kylien. Pysähdelty on kahville, pissalle ja aurinko on alkanut lämmittää hyttiä niin, että luulee tulleen kesä. Kunnes iltapäivällä alkoikin jo sataa.

Vessapysähdys Bremenin kupeessa antoi uuden kokemuksen: itsestään puhdistuva vessan istuinrengas! Erikoinen näky, kaikkea sitä ihminen keksii. 70 senttiä rahaa kului siitä ilosta. Ja iso maitokahvi oli hinnoissaan, kolme ja puoli euroa. Tosin se on halpa hinta tyytyväisestä rouvasta ja kartanlukijasta.

Minunlaisen viherpiiperokukkahattuhipin mieltä lämmitti tuulivoiman huikea määrä ja käyttö. Niitä on paljon ja ne on isoja. Mutta onhan se kai mukavampaa piilotella ydinjätettä maan uumeniin...

Aaykköseltä käännyttiin ennen Kölniä Hageniin ja Siegeniin päin tietä nro 45. Matkaa seuraavaan suunniteltuun yöpymispaikkaan "Hof Biggeniin" matkaa vajaa tunti.

Etsitään kauppa ja otetaan illaksi ajoissa, jos suinkin onnistaa.

Vituiksmän

No niin, pääsimme heti matkan alkuun tutustumaan vanhaan tuttuun supermieheen. Se ei ollut Batman eikä Heman eikä edes Spiderman, vaan savolaisten sankari Vituiksmän.

Laivassa juteltiin ja kysyttiin, minne muut menee ekaksi yöksi, kun on kerran jo yö ja pimeä, kun satamaan päästään. Toiset kertoi lähtevänsä ajamaan niin pitkälle kuin jaksaa ja eräs pariskunta kehui paikkaa Schönböcken tahi liki tuollainen sana, Lyypekissä. Portti aukenee kuulemma parin euron kolikolla ja maksu sitten aamulla. Laivasta lähtiessä katsottiin, että tuossahan menee juuri se pariskunta ja ei muuta kun peesiin.

Ainut vaan, että he ajoivat reippaasti ohi kyseisen leirialueen risteyksen, me perässä, mutta meillä oli polttoaine vähissä ja koiralla tarve päästä nurmikolle. Tietyöpätkän jälkeen me jättäydyttiin jostain liittymästä pois kyydistä, tankkaamaan ja pissaamaan.

Navigaattori taas päälle ja etsimään sitä leiripaikkaa. Löysimme helpostikin paikalle, vain huomataksemme, että paikkahan on suljettu. Eikä vain yöksi, vaan avautuu seuraavan kerran 21.3.

Hetken aikaa pohdintaa ja päätös mennä takaisin lähtöruutuun. Aloittaa alusta, ihan omalla reitityksellä. Siispä reilut 15km takaisin Travemündeen ja alkuperäiseen ajatukseen: Ivendorffin leirintäalueen portin pieleen. Kellohan näytti jo keskiyön jälkeistä aikaa. Nukahdimme uupuneina ja kierroksilla.

Huomenissa otetaan uusi, tuore alku ilman supermiehiä, kiitos.

Laivaelämää

Finnstar kulkee kuin juna kohti määränpäätä 21 solmun vauhtia, 1132km eli merimaileja kuussataaykstoista. 1,852 on kerroin merimailin ja metrien välillä.

Tuulee lännestä noin 18-20 m/s, mikä kannella tuntuu noin 28-29 m/s.

Laiva keinuu vain vähän, kävely tuntuu kuin olisi ottanut muutaman hikkajuoman.

Matkaa on jäljellä kuusi ja puoli tuntia. Tylsyys jatkuu, odottaminen ja nököttäminen.

Koiralle on koitettu luoda ihan hyvät olosuhteet, mutta eipä onnista meidän eikä muuten "naapurin" koiran kanssa. Tuuli kannella hankaloittaa lisää. Hiekkalaatikko on jotain karkeampaa pyöreää soraa, johon ei kertakaikkiaan voi mennä. Miksi, sitä en osaa sanoa. Pari pissalätäkköä on sentään saatu aikaiseksi laatikon viereen, jotka on sitten huuhdeltu vesipullon avulla... Toivotaan, että tarpeet tulee sitten maan kamaralla taas normaalisti.

Kulutetun rahan määrä:

Laivamatka 463€ sisältäen sisähytin, asuntoauton, 2 ihmistä ja koiran.

Pikkuinen suolapala, panini ja olut molemmille 8,90€

Illallinen 32€/hlö

Isännälle pari olutta saunassa ja kossuvissy ehtoolla, hintaa en tiiä.

Kahvi aamulla 2,70€ x 2 ja rouvalle cappuccino 3,20€

Aamiaisbrunssi 19,90/nenä

Päiväunien jälkeinen rouvan cafe latte 3,50€

Illallinen toisena päivänä 27€ per nenä

Grimaldi-yhtiö kiittää hippasen vajaasta 700 eurosta 🤑 ja me kiitämme hyvästä, ystävällisestä palvelusta, turvallisesta matkasta ja yli tuhannen kilometrin ja siinä kuluvan polttoaineen, silta- ja lauttamaksujen (jos olisi ajanut Ruotsin+Tanskan halki) ja karttasivujen kulumisen säästymisestä.

Rantaan saavumme illalla 22.30 Suomen aikaa, joten etsimme Lyypekistä paikan yöksi. Eräs kokeneempi neuvoi jonkun, minkä nimeä en juuri muista... Kuulemma portti aukenee 2 euron kolikolla ja maksetaan sitten aamulla, kun työntekijät ovat hereillä ja paikalla.

Tylsyys tasoittaa

Finnlinesin laivassa, vihdoin matkalla.

Ajoitus meni alkuunsa hiukkasen pieleen, oli jäänyt sitä ja tätä vielä lähtöpäivän aamulle tehtäväksi. Ja mm. mikroaaltouunimme ei mahtunutkaan asuntoauton vanhaan televisiokaappiin, joten ajoimme vielä isän kautta vaihtamaan meidän mikro hänen sopivampaan, 2 senttiä kapeampaan.

Isäntä unohti myös niin rakkaan muototyynynsä kotisänkyyn, mutta saatiin semmoinenkin lainattua isältä.

Laivarannassa pitikin olla viimeistään 2 tuntia ennen lähtöä, eikä suositeltuna... No, suora reipas linja ja olimme Vuosaaren satamassa 14.50, kymmenen minuuttia jäikin vielä!

(Muistiinpano itselle seuraavaa kertaa ajatellen: pakkaa laivakassi valmiiksi etukäteen - ei hätäistä tavaroiden keräämistä samalla kun ajetaan laivaan, muista koiranruoka ja kipot vedelle ja ruualle + vesipullo - näiden unohtaminen olisi paha-paha, koska niitä ei täältä löydy rahallakaan, vedenkeitin ja pikakahvia - kun viettää pitkiä aikoja koiran kanssa hytissä, niin kahvi lohduttaa, särkylääkettä - sillä särkevän selän tai pään kanssa ei matka suju sekä kirja - jotain mukavaa romaania kelpaisi lukea, tällä kertaa pikapakkauksessa osui käteen "Sielukas johtaminen" ja sentyyppinen tietokirjallisuus ei matkan alkuun kiinnosta. Ja Finnlinesin etukortti - joka on nyt autossa, jonne ei matkan aikana pääse.)

Illalla käytiin syömässä (liikaa) ravintolassa seisovan pöydän antimia (34€/hlö sisältäen ruokajuomat, meidän tapauksessa punaviiniä monta lasia) ja käveltiin koiran kanssa edestakaisin ulkokantta. Ronja ei kyllä suostu siihen hiekkalaatikkoon varpaitansa laittamaan, joten pissa tuli laatikon ulkopuolelle.

Isäntä kävi saunomassa, hieno pyöreä näköalasauna, sanoi.

Uni vei porukan mennessään jo reilusti ennen kymmentä.

Kaiken lähtöhäslingin ja stressaamisen ja järjestelyiden päälle tämä pitkä laivamatka tuntuu rauhoittavalta. On aikaa vain olla. Ei edes voi muuta kuin olla.

Olla vaan, levätä ja käydä saunassa ja poreammeessa. Miettiä, pysähtyä.

Odottaa. Odottaa laivan kulkevan eteenpäin, määränpääsatamaan, josta seikkailu vasta alkaa.

Lähtöpäivä, vihdoinkin

Pohjatuuli todellakin puhaltaa.

Lainaan tähän Youtubesta biisin, https://youtu.be/uWF4DXP8ZFc

Oven kiinni laitan ja katson eteiseen,
naulakko sinne yksin jää
Laukku kainalossa hyppään aamuun ruuhkaiseen,
en vastaantulijoista tunne yhtäkään

Ei tästä kaupungista saa reissuromantiikkaa
Ja vaikka kuinka yritän fiilistellä tyrin tän
Ja vaikka kaunis ajatus päässä soi,
se soi vain vähän aikaa ja haparoi

Kun tänään lähden otan mukaan mitä tarvitsen,
taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen
Kun tänään lähden en taakse aio vilkaistakaan
taivaalta tähden valitsen vaikken sitä kiinni saa

Kun tänään lähden otan mukaan mitä tarvitsen,
taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen
Kun tänään lähden en taakse aio vilkaistakaan
taivaalta tähden valitsen vaikken sitä kiinni saa

Jotain ihmetyttää kun se kysyy mihin meen
Ja mä vastaan: "Mihin vaan"
Ja se kertoo mitä kuuluu ja miten sillä menee,
se tekee lähdöstäni paljon helpompaa

Ei tästä kaupungista saa yhtään lähdön tunnelmaa
Ja vaikka kuinka yritän fiilistellä tyrin tän
Ja vaikka kaunis ajatus päässä soi,
se soi vain vähän aikaa ja haparoi

Kun tänään lähden, taivaalta tähden valitsen
Kun tänään lähden

Nyt se alkoi

Se yksi tärkein syy lähtä matkaan loppusyksystä on sää.

Pohjatuuli, pimeys, kylmyys ja sade.

Tämä syksy 2015 on ollut huikean kaunis, lempeää keliä, upeita värejä, kuivaa ja aurinkoista.

Ollaan porukalla kävelty pitkin rantoja ja metsiä nautiskellen tiedosta, että voimme lähteä, kunhan vain tahdomme ja kunhan vain asiat ehtivät järjestyä. Siirsimme matkaa muutaman asiakkaan ansiosta ja se on osoittautunut vallan toimivaksi meille. 

Mutta tänään se kääntyi. 

Ilma muuttui synkäksi, niin synkäksi, että hämäräkytkimellä toimivat valomainokset firman seinässä palaa jo keskellä päivää. Ja päivällä nousi tuuli, tosin etelästä vielä...

Sitä kaikkea seurasikin ihan kunnollinen sade. Sellainen, joka kastelee kaiken, tekee teistä lätäkköjä ja liejua, synkistää mielen.

Lähestyvän lähdön valmisteluja

Kun lähtö lähestyy, alkaa tekemättömien tehtävien lista lannistaa pientä ihmistä.

Mitä sitten on jo tehty?

1) Tilattu kortteja: Autoliitto, Camping cheque, France passion, Karavaanarit, Camping key Europe, euroopalainen sairaanhoitokortti, vakuutuskortti itselle ja autolle. Mahtoiko jokin unohtua? Lisätään, kun muistetaan.

2) Maksettu laskuja, tilattu e-laskuja ja tilattu myös uusi avainlukulista mukaan.

3) Huollatettu asuntoautoa, uusittu starttiakku ja korjattu agrigaatin polttoaineletku, vaihdettu vessan lamppu, opiskeltu auton käytäntöjä.

4) Käyty eläinlääkärissä varmistelemassa passia, sirua, rokotuksia, saamassa matolääkitystä ja loisestopanta. Toinen madotuskerta on vielä ennen lähtöä, jotta päästään 28 päivän rytmiin.

5) Ostettu koiran ruokaa ja herkkuja matkan ajalle

6) Isännän lääkitys ja reseptit on varmisteltu lääkärikäynnillä, rokotuksia tarkasteltu

7) Varattu ja maksettu laivamatka Helsingistä Travemündeen

8) Yksinkertaistettu ja selvitelty yrityksen ja kodin pärjäämistä poissaolon ajan.

9) Hankittu maailman paras varakoti kissalle

10) Ihmetelty, että mitä ihmettä me ollaankaan tekemässä

Ja niitä tekemättömiä:

1) Pakkaaminen

2) Kaasupullojen, renkaanpaikkapainepullojen, ulkotuolien, kissan tarvikkeiden ja ties minkä muun hankinta

3) Kodin ja firman nuohous ja muu huolto, sekä siivous

4) Tietokoneen varmuuskopioinnin muutos ja kameran muistikortin hankinta ja puhelinliittymien tauolle laittaminen

5) Tulostamista, matkalippuja ja ohjeita.

6) Mikron sovittaminen johonkin kaappiin

7) Eläinlääkärireissu vielä kerran ja oma lääkäriretki

8) Isänpäivä

9) Papereiden ja kaiken muunkin järjestely niin, että homma toimii

10) Pohdintaa, mitä pirua pitää vielä tehdä ja mitä me oikein ollaan tekemässä