Spa Natura Resort, Peñíscola, Espanja 20.11.-4.12.2015

Matkustamisen ja paikanvaihtojen uuvuttamina jäimme "pariksi päiväksi" nauttimaan paikallaolon mukavuuksista. Niitä tässä paikassa riittää: on lämmin uima-allashuone, ilmainen wi-fi, kuumat suihkut, keinonurmialusta, kylpylä, pesutupa, ravintola, öinen vartiointi...

Pari päivää venyi pidemmäksi. Käytiin välillä Vinaroksen kaupungissa ostoksilla Carrefourissa, Jyskissä ja China Marketissa sekä Mäkkärissä syömässä sitä perushampparisontaa.

Nyttemmin meillä on öljytäytteinen pikkuinen sähköpatteri, jotta säästämme kaasua. Pitää säästellä kaasua ruuanlaittoon ja paluumatkaan, sillä tuo pullojen täyttö/vaihto ei ole selvinnyt. Että miten ja missä ja onnistuuko, kun näillä on erilaiset liittimet ja systeemit. Respan tyttö lupasi aviomiehensä meille avuksi, jos tahdomme täyttää Suomi-pulloja... Kuulostaa vaan hiukka uhkarohkealta, kun tuo kaasu on kuitenkin suht vaarallinen väärinkäytettynä. Niin, toisaalta, vaikka mistäs sitä tietää vaikka oliskin aivan toimiva juttu.

Yritin ostaa lisää kertakäyttöastioita, mutta jotenkin taas ituhippi nosti päätään... Täkäläiset kertikset on kaikki muovia. Ei, en voinut. Siispä ostin 2 kukallista oikeaa posliinilautasta ja puukahvalliset haarukat, veitset ja lusikat sekä vielä 2 ihan oikeaa lasia. Juu ja kaksi ruskeaa keramiikkakulhoa hernekeittoa varten. Vaiks ei meillä vielä ole tullut ikävä Suomea eikä siten myöskään hernekeittoa.

Alueesta vielä.
Katso http://www.spanaturaresort.com/camping

Täällä ihmiset on mielettömän ihania ja ystävällisiä. Respan naiset auttaa ihan missä vaan ja nauraa aina. Ravintolan tarjoilijatytön kanssa on ystävystytty espanjan kielellä niin hyvin, että ollaan Facebook-kamujakin. Siivoojat ja huoltomiehet huikkaavat joka välissä hymyillen "Hola!" ja herra-isoherra-omistaja tervehtii joka ilta, kun tulee tarkkailemaan ranchiaan ja kiittelemään työntekijöitään.

Ravintola ansaitsee oman kertomuksensa. Viikolla näin talviaikaan se aukeaa illalla seitsemältä ja tarjolla on Menu del dia, johon kuuluu oliiveja, korillinen tuoretta leipää, alkuruoka (valtava salaatti tai pasta-annos tai keitto) ja pääruoka (ranskanperunoita ja entrecoota tai kalaa tai grillattua kanaa) sekä jälkiruuaksi tiramisua, mantelitorttua, hedelmiä tai muuta yhtä naminamia. Kaikki huuhdellaan alas kunnon lasillisella punaviiniä. Ja maksu 8€ per nenä. Toki myös pizzaa, täytettyjä leipiä ja erinäisiä tapaksia olisi tarjolla, kuten minä joskus otan -lautasellinen siivutettua patonkia, yrteillä höystettyä oliiviöljyä, tuoretta, murskattua ja maustettua tomaattia, reilut siivut jotain kamalan hyvää juustoa kahdella eurolla. Taivas.

Viikonloppuisin alue herää erilaiseen eloon. On hevosajelua ja paikallisia karavaanareita lapsineen, koirineen, tavaroineen. Mutta minun makuhermojeni ja onnellisuuteni lähde on kärry, jossa paistetaan churroja lauantai- ja sunnuntaiaamuisin. Tummaa kahvia ja kuumia churroja auringon noustessa tuntuu kyllä melkoisen nautittavalle tavalle aloittaa aamu!

Koiran kanssa on mukava käydä kävelyillä pitkin pellonpientareita. Aluehan on oikeastaan ei-missään. Ympärillä avautuu suuria appelsiini- ja oliivipuuviljelmiä sekä silmänkantamattomiin kukkakaalipeltoja, jokunen maalaistalo siellätäällä. Hiekkateitä, joita tepastella ja traktoreita, joita väistellä. Kun vielä päivät ovat pitkiä ja yleensä aurinkoisia, en valita vähääkään.

Pari päivää venähti tosiaan pariksi viikoksi. Oltaisiin varmaan oltu pidempäänkin, mutta paikallinen pitkä pyhä oli myyty täyteen, eikä meille jäänyt sijaa. Lupasivat he kyllä, että voimme parkkeerata alueen ulkoreunalle ja käyttää kaikkia palveluita maksutta. Mutta oli meidän jo aika hieman liikkua, ettei home ala kasvaa persauksiin. Ja Ronja tarvitsi jo eläinlääkäriltä leiman passiinsa, aina 28 päivän välein.

Eläinlääkäristä:

Niin miellyttävää ja taitavaa lääkäriä en vielä olekaan tavannut. Hän otti Ronjan hyvinvoinnin aivan tosissaan, tutki silmiä ja korvia kertoen, että silmissä näkyy ihan hippusen verran kaihinalkua ja neuvoi, että silmätipoilla sen voi pysäyttää. Nivelrikkoa, alkavaa, havaittiin myös ja siihen saatiin ohjeita, kuten painonhallintaa, liikuntaa, kunnon ruokaa ja omega-kolmosia. Niistä ohjeista meni jotain myös ohi, kun tuo espanjanenglanti ei aivan aukene joka kohdasta. Loistenestosta hän selvitti, että meillä päällä oleva Scalibor-panta ei täällä ole riittävä, sillä se estää punkit ja moskiitot, joita ei juurikaan ole. Suositteli niskaanlaitettavaa liuosta, joka tehoaa siis kirppuihin ja täihin, joita taas on. Ja sitten se sydänmatolääke... Meillähän tuli borrelioosia hoitaessa pillerikammo, joten aavistin taas hankalaa pilleritilannetta ja itkevää koiraa, mutta sainkin sellaisen ohjeen pillereiden antamiseen, että menivät alas leikiten ja koiraystävällisesti. Mahtava juttu. Ja hinta? 21€ lääkäri ja 40€ kolmen kuukauden satsi kirppuestotippoja. Tilattiin uusi aika taas 28 päivän päähän.

Karavaanimme muutti siten rannalle, reilun viiden kilometrin päähän Camping Edeniin. Siitä sitten aikanaan.

Lisään kuvia, kunhan jaksan kaivaa muistikortin ja ladata ne koneelle.