lauantai 5. joulukuuta 2015

4.12.2015 Peñíscola, Camping Eden

Muutimme rannan tuntumaan, kun edellinen paikka oli myyty täyteen juhlapyhien ajaksi. Camping Eden oli itse asiassa se, josta saimme vinkin laivamatkalla Helsingistä Travemündeen.
http://www.camping-eden.com/

Leirintäalueen sijainti on kertakaikkiaan erinomainen. Pikkuinen tienpätkä suoraan rantakadulta ja olet perillä. Edessä on siis rantakatu, meri ja rantaa liki silmänkantamattomiin ja takana luonnonsuojelualue, jonne on tehty polkuja ja siltoja, penkkejä ja roskiksia. Noin kilometrin matkan päässä on Peñíscolan keskusta ja kaikki palvelut sekä linnoitus, joka on varsinainen nähtävyys. Toiseen suuntaan tulee noin 5km päässä vastaan Benicarlon hiukan isompi kaupunki.

Näin joulukuussa tunnelma on lähinnä unelias, ihmisiä näkyy vähän ja suurin osa ravintoloista ja (turisti)kaupoista on suljettu. Ihmiset ajelevat sähköpolkupyörillä edestakaisin rantakatua ja koiranulkoiluttajat kulkevat hiekkarantaa, vaikka kieltokyltit koirien rannalle viemisestä on jokaisessa "liittymässä". Kaikki on siistiä, kaikki on kaunista ja ihmiset ovat ystävällisiä. Tämähän on lomakauteen keskittyvä paikka ja postikortit sekä esitteet näyttävät aivan eri todellisuutta väenpaljouksineen.

Keli on ollut meidän maun mukainen, aamu valkenee ennen kahdeksaa (paljonko ennen, en osaa sanoa, kun en ole niin ajoissa herännyt) ja aurinko laskee mailleen vuorenrinteen taakse joskus kuuden tienoilla. Pitkä valoisa päivä. Useimpina päivinä aurinko alkaa paistaa täydeltä terältä yhdeksän maissa ja tuntuu aivan Suomen kesältä. Pilvisenä päivänä on valoisaa ja viileämpää, 15 asteen tuntumassa. Yöt on kylmiä, jopa alle 10 asteen ja kosteita. Sadetta tai tuulista säätä ei olla nähty eikä koettu.

Saapuessamme alueelle, luulimme tosin joutuneemme johonkin hirveään painajaiseen, sillä juuri silloin oli saksalaisten pikkujoulujuhla. Grilli kuumana, tonttulakkipäisiä eläkeläisiä pikkuisessa pöhnässä laulamassa joululauluja ja soittimesta melusi jokin muu kappale, jonka tahtiin joku tanssahteli ja pulina oli korviahuumaavaa. Meidän onneksemme olivat he aloittaneet jo puoliltapäivin juhlintansa, joten porukka väheni pikkuhiljaa ja illan pimeyden saapuessa loputkin alkoivat väsähtää. Seuraava päivä oli hyvin hiljainen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hauskaa kuulla sinun kommenttisi, kiitos siitä!