Eurovet eläinlääkäri

Lemmikin kanssa matkustaessa on syytä muistaa noudattaa paitsi varotoimia, tervettä järkeä, niin myös viranomaismääräyksiä.

Rokotukset ja loisestolääkitykset on ensiarvoisen tärkeitä matkatessa vieraissa maissa.

Me käytämme täällä ollessa 28-päivän sääntöä, eli sydänmatolääkitys annetaan aina 28 päivän välein ja siitä pitää saada leima passiin. Toisinsanoen käymme eläinlääkärissä vähintään 28 päivän välein, tulemme siten myös melkoisen tutuksi paikallisen eläinlääkäriaseman kanssa.

Käyttämämme eläinlääkäri puhuu englantia, toki murtaen, mutta hyvin. Eurovet sijaitsee Camping Edenistä kilometrin kävelymatkan päässä ja on oikein asiantunteva. Kuulemma se on kalliimpi kuin "se toinen, jossa ei puhuta emglantia ja ranskaa", mutta meidän ajatukseen sopii paremmin yhteinen kieli ja hyvä lääkäri ja en koe sitä järin kalliiksi silti. 21€ per peruskäynti.

Heillä on myös 24h päivystys, JOS jotain sattuisi.

Joulunaikaa, joulunviettoa

Camping Edenin suomalaisten keskuudessa on tapana käydä joulusaunassa Peniscola Plaza Suitesin kylpylässä pari päivää ennen joulua. Tänä vuonna mentiin sinne 22.12.2015

Siellä on kaksi suomalaista saunaa, oikein puisen löylykauhan ja kiulun kera. Ja kuuma. Lisäksi on kylmähuone, lepohuone infrapunalla, pari turkkilaista saunaa, poreammeita ja uima-altaat. Monenmoista hoitoakin olisi tarjolla, mutta ne eivät olleet agendassa tällä kertaa.

Toinen jouluinen traditio on puurojuhla. Kimpassa laitetaan riisipuuroa, väskynäsoppaa, joulutorttuja ja kaffetta, katetaan nätisti alueen internethuoneeseen ja syödään, jutellaan, nauretaan ja kuunnellaan suomalaisia joululauluja, jotka tällä kertaa oli rauman murteella sanoitettuja ja laulettuja :)

Kolmas jouluun kuuluva juttu on, että kukin tekee sitä, minkä parhaiten taitaa tai on mahdollisuus. Yksi paistaa kinkkuja, toinen laatikoita, kolmas jotain muuta ja sitten vaihdellaan niin, että jokaisen joulupöytä on runsas ja suomalainen. Tähän hommaan me ei osallistuttu, sillä meillä ei ollut mitään vaihturiksi ja lähdimme muutenkin joulunviettoon Spa Naturaan.

Spa Naturan joulusta:

Jouluvalaistukset ja joululaulut vallitsivat koko paikkaa. Aattoiltana oli pöydät koreana, notkuen herkkuja. Paikallisen jouluherkku perustuu mereneläviin, isoja ja pieniä rapuja, mustekalaa, ja monta sellaista, jota en tunnistanut.

Illalla joulupukki kävi jokaisessa autossa ja vaunussa tuoden lahjapaketin. Pääsin halaamaan joulupukkia :D

Joulukuu 2015 Peñíscola

Aioimme olla Camping Edenissä vain 4-7 päivää, mutta aloimmekin viihtyä.

Kävimme linnoituksella joulumarkkinoilla ja toisena päivänä kipusimme ylös saakka, tutkimaan mikä tuo linnoitus oikein on ja maisemia katselemaan. Tiketti ylös maksoi 5€/nenä, johon sisältyi myös alempana olevan puutarhan sisäänpääsy.

Kiertelimme ja katselimme, linnoituksen tarinoita lukien. Mielenkiintoinen paikka, joka päästi mielikuvituksen laukkaamaan menneisiin aikoihin, ritareihin ja jännittäviin historian tapahtumiin.

Puutarhassa meillä kävi Tuuri isolla T:llä. Satuimme paikalle varttia ennen kuin alkoi lintujen lentonäytös. Ensiajatus kahlituista linnuista hälveni nopeasti, kun luin heidän kylttinsä: haavoittuneiden, loukkaantuneiden ja sairastuneiden lintujen pelastuskeskus, joka auttaa niitä pääsemään takaisin siivilleen.

Ja linnut totta tosiaan näyttivät rakastavan kouluttajiaan, jopa niin, etteivät olisi halunneet lentää pois...
Lentelivät siinä päidemme yläpuolella odottaen hoitajan lupaa laskeutua taas kädelle.

Ne päästettiin linnoitukselta lentoon ja ne saivat herkkuja, kun palasivat. Kouluttajamies kertoili niiden kohtalosta, mitä niille on sattunut ja millaisia luonteita ne olivat, sekä yleisesti lintujen onnesta ja ongelmista. Ainut vain, että hommahan meni täysin espanjan kielellä ja meikäläisten kielitaito on ontuvaa.

Koska esitys oli mielenkiintoinen ja sykähdyttävä, kysyimme milloin voimme nähdä heidät uudelleen. Maaliskuun 12. päivä.... No, silloin taidamme olla jo kotiSuomessa. Eli jäämme toivomaan, että ensi talvena pääsemme takaisin tänne ja näemme nuo linnut taas.

Olin aiemmin katsellut "sillä silmällä" nahkaista vyölaukkua joulumarkkinoilla, mutta nyt huomasin samanlaiset lintujen kanssa työskentevien ihmisten lantiolla. Siispä päätin ostaa kauempaa kojusta sen haluamani vyölaukun muistoksi linnuista. Selitys se on sekin laukkuaddiktille :)

4.12.2015 Peñíscola, Camping Eden

Muutimme rannan tuntumaan, kun edellinen paikka oli myyty täyteen juhlapyhien ajaksi. Camping Eden oli itse asiassa se, josta saimme vinkin laivamatkalla Helsingistä Travemündeen.
http://www.camping-eden.com/

Leirintäalueen sijainti on kertakaikkiaan erinomainen. Pikkuinen tienpätkä suoraan rantakadulta ja olet perillä. Edessä on siis rantakatu, meri ja rantaa liki silmänkantamattomiin ja takana luonnonsuojelualue, jonne on tehty polkuja ja siltoja, penkkejä ja roskiksia. Noin kilometrin matkan päässä on Peñíscolan keskusta ja kaikki palvelut sekä linnoitus, joka on varsinainen nähtävyys. Toiseen suuntaan tulee noin 5km päässä vastaan Benicarlon hiukan isompi kaupunki.

Näin joulukuussa tunnelma on lähinnä unelias, ihmisiä näkyy vähän ja suurin osa ravintoloista ja (turisti)kaupoista on suljettu. Ihmiset ajelevat sähköpolkupyörillä edestakaisin rantakatua ja koiranulkoiluttajat kulkevat hiekkarantaa, vaikka kieltokyltit koirien rannalle viemisestä on jokaisessa "liittymässä". Kaikki on siistiä, kaikki on kaunista ja ihmiset ovat ystävällisiä. Tämähän on lomakauteen keskittyvä paikka ja postikortit sekä esitteet näyttävät aivan eri todellisuutta väenpaljouksineen.

Keli on ollut meidän maun mukainen, aamu valkenee ennen kahdeksaa (paljonko ennen, en osaa sanoa, kun en ole niin ajoissa herännyt) ja aurinko laskee mailleen vuorenrinteen taakse joskus kuuden tienoilla. Pitkä valoisa päivä. Useimpina päivinä aurinko alkaa paistaa täydeltä terältä yhdeksän maissa ja tuntuu aivan Suomen kesältä. Pilvisenä päivänä on valoisaa ja viileämpää, 15 asteen tuntumassa. Yöt on kylmiä, jopa alle 10 asteen ja kosteita. Sadetta tai tuulista säätä ei olla nähty eikä koettu.

Saapuessamme alueelle, luulimme tosin joutuneemme johonkin hirveään painajaiseen, sillä juuri silloin oli saksalaisten pikkujoulujuhla. Grilli kuumana, tonttulakkipäisiä eläkeläisiä pikkuisessa pöhnässä laulamassa joululauluja ja soittimesta melusi jokin muu kappale, jonka tahtiin joku tanssahteli ja pulina oli korviahuumaavaa. Meidän onneksemme olivat he aloittaneet jo puoliltapäivin juhlintansa, joten porukka väheni pikkuhiljaa ja illan pimeyden saapuessa loputkin alkoivat väsähtää. Seuraava päivä oli hyvin hiljainen...

Spa Natura Resort, Peñíscola, Espanja 20.11.-4.12.2015

Matkustamisen ja paikanvaihtojen uuvuttamina jäimme "pariksi päiväksi" nauttimaan paikallaolon mukavuuksista. Niitä tässä paikassa riittää: on lämmin uima-allashuone, ilmainen wi-fi, kuumat suihkut, keinonurmialusta, kylpylä, pesutupa, ravintola, öinen vartiointi...

Pari päivää venyi pidemmäksi. Käytiin välillä Vinaroksen kaupungissa ostoksilla Carrefourissa, Jyskissä ja China Marketissa sekä Mäkkärissä syömässä sitä perushampparisontaa.

Nyttemmin meillä on öljytäytteinen pikkuinen sähköpatteri, jotta säästämme kaasua. Pitää säästellä kaasua ruuanlaittoon ja paluumatkaan, sillä tuo pullojen täyttö/vaihto ei ole selvinnyt. Että miten ja missä ja onnistuuko, kun näillä on erilaiset liittimet ja systeemit. Respan tyttö lupasi aviomiehensä meille avuksi, jos tahdomme täyttää Suomi-pulloja... Kuulostaa vaan hiukka uhkarohkealta, kun tuo kaasu on kuitenkin suht vaarallinen väärinkäytettynä. Niin, toisaalta, vaikka mistäs sitä tietää vaikka oliskin aivan toimiva juttu.

Yritin ostaa lisää kertakäyttöastioita, mutta jotenkin taas ituhippi nosti päätään... Täkäläiset kertikset on kaikki muovia. Ei, en voinut. Siispä ostin 2 kukallista oikeaa posliinilautasta ja puukahvalliset haarukat, veitset ja lusikat sekä vielä 2 ihan oikeaa lasia. Juu ja kaksi ruskeaa keramiikkakulhoa hernekeittoa varten. Vaiks ei meillä vielä ole tullut ikävä Suomea eikä siten myöskään hernekeittoa.

Alueesta vielä.
Katso http://www.spanaturaresort.com/camping

Täällä ihmiset on mielettömän ihania ja ystävällisiä. Respan naiset auttaa ihan missä vaan ja nauraa aina. Ravintolan tarjoilijatytön kanssa on ystävystytty espanjan kielellä niin hyvin, että ollaan Facebook-kamujakin. Siivoojat ja huoltomiehet huikkaavat joka välissä hymyillen "Hola!" ja herra-isoherra-omistaja tervehtii joka ilta, kun tulee tarkkailemaan ranchiaan ja kiittelemään työntekijöitään.

Ravintola ansaitsee oman kertomuksensa. Viikolla näin talviaikaan se aukeaa illalla seitsemältä ja tarjolla on Menu del dia, johon kuuluu oliiveja, korillinen tuoretta leipää, alkuruoka (valtava salaatti tai pasta-annos tai keitto) ja pääruoka (ranskanperunoita ja entrecoota tai kalaa tai grillattua kanaa) sekä jälkiruuaksi tiramisua, mantelitorttua, hedelmiä tai muuta yhtä naminamia. Kaikki huuhdellaan alas kunnon lasillisella punaviiniä. Ja maksu 8€ per nenä. Toki myös pizzaa, täytettyjä leipiä ja erinäisiä tapaksia olisi tarjolla, kuten minä joskus otan -lautasellinen siivutettua patonkia, yrteillä höystettyä oliiviöljyä, tuoretta, murskattua ja maustettua tomaattia, reilut siivut jotain kamalan hyvää juustoa kahdella eurolla. Taivas.

Viikonloppuisin alue herää erilaiseen eloon. On hevosajelua ja paikallisia karavaanareita lapsineen, koirineen, tavaroineen. Mutta minun makuhermojeni ja onnellisuuteni lähde on kärry, jossa paistetaan churroja lauantai- ja sunnuntaiaamuisin. Tummaa kahvia ja kuumia churroja auringon noustessa tuntuu kyllä melkoisen nautittavalle tavalle aloittaa aamu!

Koiran kanssa on mukava käydä kävelyillä pitkin pellonpientareita. Aluehan on oikeastaan ei-missään. Ympärillä avautuu suuria appelsiini- ja oliivipuuviljelmiä sekä silmänkantamattomiin kukkakaalipeltoja, jokunen maalaistalo siellätäällä. Hiekkateitä, joita tepastella ja traktoreita, joita väistellä. Kun vielä päivät ovat pitkiä ja yleensä aurinkoisia, en valita vähääkään.

Pari päivää venähti tosiaan pariksi viikoksi. Oltaisiin varmaan oltu pidempäänkin, mutta paikallinen pitkä pyhä oli myyty täyteen, eikä meille jäänyt sijaa. Lupasivat he kyllä, että voimme parkkeerata alueen ulkoreunalle ja käyttää kaikkia palveluita maksutta. Mutta oli meidän jo aika hieman liikkua, ettei home ala kasvaa persauksiin. Ja Ronja tarvitsi jo eläinlääkäriltä leiman passiinsa, aina 28 päivän välein.

Eläinlääkäristä:

Niin miellyttävää ja taitavaa lääkäriä en vielä olekaan tavannut. Hän otti Ronjan hyvinvoinnin aivan tosissaan, tutki silmiä ja korvia kertoen, että silmissä näkyy ihan hippusen verran kaihinalkua ja neuvoi, että silmätipoilla sen voi pysäyttää. Nivelrikkoa, alkavaa, havaittiin myös ja siihen saatiin ohjeita, kuten painonhallintaa, liikuntaa, kunnon ruokaa ja omega-kolmosia. Niistä ohjeista meni jotain myös ohi, kun tuo espanjanenglanti ei aivan aukene joka kohdasta. Loistenestosta hän selvitti, että meillä päällä oleva Scalibor-panta ei täällä ole riittävä, sillä se estää punkit ja moskiitot, joita ei juurikaan ole. Suositteli niskaanlaitettavaa liuosta, joka tehoaa siis kirppuihin ja täihin, joita taas on. Ja sitten se sydänmatolääke... Meillähän tuli borrelioosia hoitaessa pillerikammo, joten aavistin taas hankalaa pilleritilannetta ja itkevää koiraa, mutta sainkin sellaisen ohjeen pillereiden antamiseen, että menivät alas leikiten ja koiraystävällisesti. Mahtava juttu. Ja hinta? 21€ lääkäri ja 40€ kolmen kuukauden satsi kirppuestotippoja. Tilattiin uusi aika taas 28 päivän päähän.

Karavaanimme muutti siten rannalle, reilun viiden kilometrin päähän Camping Edeniin. Siitä sitten aikanaan.

Lisään kuvia, kunhan jaksan kaivaa muistikortin ja ladata ne koneelle.